Börs - turkulainen klassikko
Kun tieto legendaarisen maamerkin eli Hotel Hamburger Börsin osittaisesta purkamisesta ja uudelleenrakentamisesta tuli julki 2017, äänet jakautuivat. Toisten mielestä ruma, aikansa elänyt rakennus sai kadota, toiset nostalgisoivat nuoruusvuosiensa rakkautta.
Keskustelua leimasi tietynlaisen "vanhan Turun" kaipuu, halu pitää kiinni omista muistoista.
Turun kaltaisessa historioiden kerroksellisuudessa voikin kysyä mitä oikeastaan kaivataan kun kaivataan vanhaa. Kuinka moni viimeisintä Börsin muutosta periaatteessa vastustanut muistelee talon 1890-luvulla alkanutta historiaa ja sitä miten rakennus on aiemminkin elänyt ajassaan.
Hamburger Börsin ravintolatoiminta alkoi kun konttoristi Oscar Waldemar Aspelund avasi olut- ja ruokaravintola Hamburger Bierhallen nykyisen kauppatorin laidalle vuonna 1894. Täysien anniskeluoikeuksien myötä nimi muuttui Hamburger Börsiksi. Samassa yhteydessä avattiin myös Börsin puiston "esiäiti", Hamburger Börsin kesäpuutarha, laakeripuin somistettu ulkoilmaravintola.
Virolais-ruotsalaistaustainen neiti Wallina Valtin osti ravintolan 28-vuotiaana vuonna 1898. Hän rakennutti uusinta tyyliä olevan hotellin ravintolan yhteyteen. Hamburger Börs aloitti hotellitoiminnan 1904. Aluksi käytössä oli 14 huonetta, jotka olivat ajan mittapuun mukaan täydellisesti varusteltuja. Hotellilla oli oma voimalaitos ja jokaisessa huoneessa oli sähkö ja puhelin.
Torin puoleinen Frithiof Strandellin suunnittelema jugendtyylinen hotellin laajennusosa valmistui 1909. Tontin sisäpihalla avattiin samaan aikaan Metropol-niminen elokuvateatteri, joka rakennettiin pihan jugendtyyliseksi muutettuun tiiliseen varastorakennukseen Strandellin piirustusten mukaan. Elokuvateatteri toimi myöhemmin nimillä Lyyra V ja Rialto 1960-luvulle asti.
Määrätietoinen ja voimakastahtoinen Wallina Valtin nosti Grand Hotel Börsin loistoon. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Hamburger Börs oli Turun silmäätekevien ykkösillanviettopaikka. Oli ulkomaalaisia esiintyjiä, parhaita kristallilaseja, viinaa kieltolain aikaan ja illallistanssit joka ilta.
Ja noina aikoina todella poikkeuksellisesti johtajana nainen.
Poikkeuksellista oli myös se, että Valtin palkkasi töihin pääasiassa naisia ja myös auttoi nuoria naisia kouluttautumaan myöntämällä heille apurahoja. Valtinin bisnesvainusta kertoo mm. se, että turkulaiset saivat lounasruoan ulkopaikkakuntalaisia halvemmalla.
Valtin kävi myös Keski-Euroopassa katsomassa erilaisia esityksiä, palkkasi ryhmiä Turkuun ja loi kaupunkiin tämäntyyppisen esiintymisperinteen. Kieltolakia kiertänyt voimanainen harrasti painonnostoa ja johti hotellia 70-vuotiaaksi asti.
Turun Osuuskauppa oli kiinnostunut Börsin toiminnasta ja osti kiinteistön vuonna 1942. Valtin myi hotellia ja ravintolaa pyörittävän yhtiön Osuuskaupalle 1947. TOK jatkoi hotelli- ja ravintolatoimintaa ilmeisen menestyksekkäästi vanhassa rakennuskokonaisuudessa.
Turkulainen arkkitehti Benito Casagrande kuvailee Börsin korttelia läheiseksi pihapiiriksi, jossa pikkupojat livahtivat leffateatterin nonstopnäytöksiin ja ihmettelivät presidentti Paasikiven vierailua. Käväisipä hotellissa Yhdysvaltojen varapresidentti Lyndon B. Johnsonkin 1963 Turun visiitillään.
Börs Turun taudin pelinappulana
Turun Osuuskauppa pohti pitkään Börsin tontin tehokkaampaa hyödyntämistä. Saneerauksia alettiin suunnitella tarkemmin 1970-luvulla.
Jouko Aaltosen 2011 kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi julkaistu dokumentti Taistelu Turusta on katsaus 60- ja 70-lukujen rakennusten purkuvimmaan, taustalla käyneeseen poliittiseen peliin ja kaupunkilaisten vähitellen heräävään aktivismiin mielenosoituksineen ja talonvaltauksineen.
Börsin purkusuunnitelma julkistettiin 1976.
Tarkoitus oli purkaa niin koko torin puoleinen uudempi rakennus kuin myös vanhempi hotelliosa ja rakentaa tilalle uusi mahtava hotelli.
Dokumentissa haastatellut Turun kunnallispolitiikan veteraanit, kaupungin rakennuspuolen tuolloiset edustajat ja arkkitehdit kertovat ohjailusta, monisäikeisistä kytkennöistä ja purkamisen taustalla käydystä poliittisesta valtakampailusta.
"Se on SOK:n hanskassa ollut alusta asti. Ja SOK on tunnetusti aikamoinen kaavoituksen ohjailija tänä päivänäkin".
Valtuustossa äänestettiin ryhmän yleisen linjan mukaan. Tuohon linjaan vaikuttivatkin sitten taloudelliset kytkennät ja sidonnaisuudet. Rakennusliikkeet olivat taustoittamassa puolueiden taloudellista toimintaa.
Turun tauti ei ollut siis pelkkää vanhan rakennuskannan purkamista. Vuonna 1982 valmistunut dokumentti Turun tauti kuvaa vanhojen kivi- ja puutalojen tuhoamista ja korvaamista elementtikerrostaloilla. Rakennusoikeuden kasvattaminen hyödynsi rakennuttajia ja tontinomistajia, jotka puolestaan lobbasivat poliitikkoja myöntämään rakennuslupia. "Omistajalla on intressi rakentaa omistamalleen tontille mahdollisimman paljon". Maakeinottelijat, tontinomistajat ja rakennusliikkeet saivat tahtonsa läpi jyräten valtuustojen eriävätkin näkemykset.
Kaupungin ruutuasemakaava antoi laajat rakennusoikeudet ja omistajalla oli kiusaus käyttää kaavassa kuvattu rakennusoikeus mahdollisimman täysimääräisesti.
Päätöksentekijöiden mielipiteisiin vaikutettiin mm. vaalirahoituksilla. Rakennusliikkeet odottivat vastapalveluksia rahaa vastaan. Kaikenlainen voitelu, lahjonta ja vaientamisyritykset olivat yleisiä noina vuosikymmeninä. Sopimuksia tehtiin kabineteissa ja saunailloissa.
1970-luvun puolivälissä Turun Osuuskauppa kustansi viidelle kaupungin virkamiehelle useita ulkomaanmatkoja edistäessään hankettaan purkaa Börs. Kymmenisen vuotta myöhemmin Turun hovioikeus tuomitsi tästä virkamiehiä sakkorangaistuksiin ja viraltapanoihin.
Sekä museovirasto että Turun museolautakunta halusivat suojella Hamburger Börsin rakennuksen. Purkusuunnitelman julkistaminen aiheutti mediassa valtakunnallista huomiota. Rakennuksen suojelutarpeesta oli eriäviä mielipiteitä. Esimerkiksi Turun taidemuseon silloisen intendentin mukaan rakennus ei sopinut ollenkaan ympäristöönsä joten sen voi purkaa.
Purkuhanke hyväksyttiin valtuustossa SKDL:n, museolautakunnan, Turun ja Porin läänin taidetoimikunnan ja miljööpoliittisen yhdistys Enemmistö ry:n vastustuksesta huolimatta.
Valtioneuvosto hylkäsi päätöksestä tehdyt valitukset joulukuussa 1976.
Port Arthurin eli Portsan suojelu oli jo herätellyt kansalaisaktivismia, mutta Börs sai turkulaiset ensi kertaa osoittamaan mieltä rakennuksen purkamista vastaan. Taistelu Turusta -dokumentissa elokuvaohjaaja Matti Ijäs kertoo jopa huvittavan lyhyeksi jääneestä "talonvaltauksesta" jossa poliisi poisti heidät Börsin parvekkeelta lähes välittömästi. Yhtä nopea lähtö tuli hotellin ikkunoista mustia kreppipaperista tehtyjä surunauhoja ripustaneille museon työntekijöille.
Mielenosoitusta seuranneena aamuna purkutraktorit olivat paikalla.
"Täytyy tuntea oikeat ihmiset oikeilla paikoilla" tiivistää Turun taudin hengen.
Hamburger Börsin toinen ja kolmas elämä
Börsin uusi hotellirakennus valmistui 1979. Kauppiaskadun vanha osa säästettiin, suojeltiin ja paalutettiin uudelleen 2003.
Julkisivuun palautettiin Strandellin piirustuksissa olleita elementtejä ja rakennuksen seinässä vuodesta 1894 asti ollut Hampurin vaakuna maalattiin takaisin näkyviin.
Tämä rakennus oli alun perin 1830-luvulla rakennettu kaksikerroksinen kivitalo, joka oli korotettu kerroksella ja muutettu jugend-ulkoasuun 1903-04 Strandellin tekemän suunnitelman mukaisesti.
Sokos Hotel -ketjuun kuulunut Hamburger Börs avattiin 1.helmikuuta 1979. Uudisrakennuksen ulkomuoto jakoi vahvasti mielipiteitä, mutta hotelli löysi käyttäjäkuntansa.
Börsissä toimi ravintoloita Steak Börsistä venäläistä ruokaa tarjonneeseen Kalinkaan ja saksalaistyyliseen Hofiin. Oli aula-cafeta ja ohjelmallista yöravintola Börs Clubia.
Vanhan Börsin ohella myös sisäpihan puut suojeltiin ja Börsin Puistosta tuli yksi kaupungin suosituimpia ja vielä tuolloin lähes ainoita ulkoterasseja.
Vanhoista mainosesitteistä ja menuista päätellen 80-luvun Hamburger Börsissä syötiin ja juotiin hyvin ja viihdyttiin aamusta iltaan. Kokit korkeissa hatuissaan kattoivat runsaita seisovia lounaspöytä ajan henkeen, joulupöydät notkuivat ja ravintolapäällikkö esitteli viinejä käädyt kaulallaan. Ja drinkit olivat värikkäitä.
Ysärillä ja 2000-luvulla Börs Night Clubista tuli Turun suosituimpia bilemestoja ja Börsin vaput, lakkiaiset ja lukuisat opiskelijabileet olivat legendaarisia.
Hotellin ravintolamaailma monipuolistui: hieno YläBörs muuttui tilausravintolaksi. Tuli a’la Börs, erilaisia seurustelu- ja ruokaravintoloita Oscar Pub&Grillistä Oskarin Olohuoneeseen, Memphiksestä ShamRock Cafeseen, Fransmannista Frans&Emilieen. Kokousosasto laajeni ja päivittyi ajan vaatimuksiin.
Börs oli pitkään kooltaan maamme suurimpia hotelleja ja "Pörssissä" yöpyivät niin liikematkustajat, kansainväliset rocktähdet, kotimaan julkkiset kuin lapsiperheetkin.
Turun Osuuskauppa päätti luopua Hamburger Börsistä ja keväällä 2019 hotellitoiminta siirtyi Scandic-ketjulle. Scandic ja rakennuksen omistaja Lähitapiola pohtivat ensin kiinteistön remontoimista, mutta lopulta rakennus päätettiin purkaa ja rakentaa tilalle täysin uusi.
Uuden ja ajantasaisen talon rakentaminen laskettiin kustannustehokkaammaksi kuin vanhan kallis korjaaminen.
Tällä kertaa purkupäätös ei synnyttänyt kansanliikettä. Purku oli vain yksi lisä Turun ydinkeskustan myllerrykseen toriparkkityömaan ja Kauppatorin uudistamisen jatkoksi.
Scandic Hamburger Börs avasi 1.11.2021. Tyylillisesti se on sovitettu sekä viereiseen vanhan Börsin rakennukseen että torin 1900-luvun alkupuolen ympäristöön.
Uuden rinnalle on jätetty muistoksi pala vanhaa: nostalgiset YläBörsin vinot portaat.
Jugend-osa palvelee juhla- ja kokoustiloina, uusi puoli tarjoaa hotellihuoneet, ravintolan ja Börs Katto -baarin.
Sisäpihalla on lämmin lasiterassi vierellään legendaarinen ulkoterassi eli Börs Pöheikkö. Paljon nähneet pihan lehtipuut ovat linkki historian ja 2020-luvun välillä.
Sekä Pinellan että Hamburger Börsin vaiheisiin kuuluu tulevaisuuden uskoa, huikeaa menestystä, isoja nimiä, rappiota, rumuutta ja uusia nousuja. Ne ovat olleet aikansa kuvia, niin hyvässä kuin pahassakin. Ne ovat muokanneet ja rytmittäneet kaupunkikuvaa ja tekevät sitä edelleen. Toivottavasti kaupunki ja kaupunkilaiset osaavat arvostaa näitä ja muita rakennuksia.
Ja ennen kaikkea, toivottavasti Turun tauti ei enää koskaan palaa.
