Hämärän hyssyä ja hurjia tarinoita - Ilta pimeässä Iso-Kohmon talossa
Tanskalaisilla on hygge. Sellainen tyylikäs kotoilu design-kodissa. Kietoudutaan muhkeaan huopaan, uppoudutaan pehmeään sohvaan, löydetään juuri nyt itseä kiinnostava tv-sisältö kanavia selaamalla.
Fillaroin tihkusateisessa tiistain alkuillassa Kuralan kylämäkeen. Istumaan kaiketi kovalle puutuolille. Älylaitteet vapaaehtoisesti kiinni, aistit auki.
Meillä on siis hämärän hyssy. Päivän ja illan välinen siirtymävaihe. Ulkoinen ajankohta, jolloin valoa on "vielä riittävästi nähdä, mutta ei enää tarpeeksi ilman valojen sytyttämistä." "Hämyhetki". Sisäinen tunnetila, jossa mielikuvitus herää ja rajat hämärtyvät.
Parhaat elämykset ovat ilmaisia. Ne pitää vain löytää.
Turun kaupungin omistama museo- ja kulttuurivirkistysalue Kuralassa on muinaismuistolailla suojeltu neljän maatilan 1950-luvun maalaiskylä. Täällä ylläpidetään kädentaitoja ja perinteisiä työtapoja, järjestetään näytöksiä ja osallistetaan kävijöitä.
"On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto"
Samuli Putro osasi sanoittaa fiilikseni. Varmistan vielä kerran puhelimen lentotilan. Mikään ei olisi nolompaa kuin jäädä kiinni älylaitteen muka-tärkeistä hälytyksistä.
Puolitoista tuntia liikahtamatta. Koska jokainen tuolin narahdus paljastaa sen etten muka osaa keskittyä.
Kamiinoissa tulet. Sinänsä jännä, että olen varhain aamulla lähtenyt toiselta paikkakunnalta lapsuudenkodistani jonne kannoin puutelineen täyteen takkapuita.
Monikerroksellista tarinankerrontaa. Iso-Kohmon tupa pimenee. Illan tarinoitsijamme sulkee ovet. Kuulijat johdatellaan 1800-luvun lopulle, hetkiin jolloin sato on korjattu, varastot täytetty, piioilla ja rengeillä aika hengähtää. Valoisan ajan lyhentyessä aikaa raskaisiin ulkotöihin on entistä vähemmän.
Iltapuhde mahdollistaa käsityöt hämärässä - sekä tarinoinnin.
Haltijat, maahiset, kummitukset. Meitä kuljetetaan ympäri maata. Maaseutu-Suomi omituisine tapahtumineen esittäytyy tarinapätkissä. Kolme tarinankertojamme tupaan sytyttämää kynttilää valaisevat yllättävän paljon.
Vain muistin varassa. Kiehtovista tositarinoista ja jutusteluista haluaisi kirjoittaa kiinnostavimpia speksejä talteen. Paras tallennusväline on kuitenkin oma muisti ja mieli, jonne juuri nyt kuullut tarinat jäsentyvät.
Iso käsi kertojalle. Elävän tulen ääressä toista tuntia jutun sujuvaa kuljetusta ilman taukoja, ilman muistikortteja. Melkoista talenttia. Josta saamme nauttia maksuttomasti. Kiitos Turun kaupungin kulttuuritoimi.
Nimi vieraskirjaan. Kuralan kylämäeltä poistuu silmin nähden vaikuttunut tuvallinen. Rauhoittuminen palkitsi.
Hämärän hyssyä ja hurjia tarinoita - Ilta pimeässä Iso-Kohmon talossa
