Höyrylaiva Ukkopekan illallisristeily Loistokarille
Astelen Vaakahuoneen Pilettikonttorin luukulle lievän epäilyksen vallassa. Näinköhän eilinen sähköpostiviestittely on otettu tosissaan? Minulle varattu risteilylippu kuitenkin löytyy. Aika ottaa yksi turkulainen kesäklassikko haltuun.
Miten tähän hetkeen päädyttiin? Oli helmikuinen kirjoitustehtävä höyrylaivayritys Ukkopekasta ja sen persoonallisesta isännästä Pentti-Oskari Kankaasta. Sähköpostihaastattelussa Kangas avasi taustoja höyrylaivan ja yrittäjyyden takana. Juttu valmistui, julkaistiin ja alkoi elää omaa elämäänsä.
Heinäkuisessa iltapäivässä muistin kirjoitussession. Ja miten silloin mietin, että kyllähän kirjoittajan pitäisi päästä tarinoiden alkulähteille.
Rempseälle merikarhulle lähti meili, josko kirjoittamalla pääsisi sponssiristeilylle. Sanailtuamme muutaman viestin verran seuraavan illan ohjelmassa olisi Loistokarin risteily.
Ulos kannelle! Ennakkovarausten mukaan jokaiselle seurueelle/matkustajalle on varattu laivan sisätiloista oma pöytä. Pöydissä on juomahinnastot sekä paluumatkaa varten juoma- ja jälkiruokatilauslista. Silmäilen ne sekä luettavaksi asetetut kirjat höyrylaiva Ukkopekan historiasta ja Pentti-Oskari Kankaan itse kirjoittamat Onnellisen miehen tarinat.
Sen jälkeen kiirehdin ulkokannelle ja keulaan. Takaisin sisälle minua ei saa kuin kaatosade.
Rannalta huudetaan varoitus kovaäänisestä höyrypillistä. Täsmällisesti klo 18 vanha höyrylaiva antaa äänimerkin, köydet irrotetaan ja Ukkopekan ykköstuote starttaa mukanaan ennakkoluuloinen matkustaja.
Ennakkoluulot ovat syntyneet matkustajien oletetusta keski-ikäisyydestä, risteilyn pakkososiaalisuudesta, humppameiningistä ja ruokailun silakkapainotteisuudesta.
Kannella miehistö kuuluu aprikoivan miten Förin kulku tällä kertaa asettuu Ukkopekan etenemiseen. Liikenne soljuu kuitenkin totutun sulavasti ja yli 80-vuotias höyryalus liikkuu pehmeästi Aurajoessa.
Keskustasta liikennöivien alusten etuna on maisemat olennaisiin Turun kaupunkikuvallisiin elementteihin kun kannelta näkyvät Tuomiokirkko, Suomen Joutsen, jokilaivat ja Turku Energian piipun ja Turun linnan siluetit.
Itärannalla Wärtsilän nosturit ovat kokeneet uudenlaisen nosteen ravintolan ja pop up -terassin muodossa. Arvoasuntojen rivi Telakkarannassa jatkuu merelle ja uutta rakentuu.
Vaikka Turku on merellinen kaupunki, haasteena on suhteellisen pitkäkestoinen matka joessa. Täältä ei pääse suoraan merelle nopeasti kuten Helsingissä. Loistokarille, joka on niin sanottu portti Airistolle matka kestää Ukkopekalla noin tunnin.
Nopeammilla saaristoristeilyjä keskustasta tarjoavilla aluksilla Vepsä saavutetaan tunnissa ja Seili hieman alle parissa tunnissa. Ulkosaariston upeat Örö ja Utö ovat valitettavasti jääneet pois risteilytarjonnasta; 4-5 tunnin merilläoloaika ei nähtävästi kiinnostanut tarpeeksi kannattaakseen.
Oma tuntini merellä kuluu nopeasti. Fiilistelen keulassa musat korvissa omassa rauhassani, autuaan tietämättömänä mitä sisällä tapahtuu. Heinäkuun helle ja kuivuus näkyy puissa. Vaikka on kesä, surullisena aistin syksyn läheisyyden.
Edellisenä yönä kuuntelin uudelleen Yle Areenasta vanhan ohjelman merikrapu Kankaan elämästä ja Ukkopekan taustoista. Laivan historia on osa Suomen historiaa ja sotahistoriaa.
S/s Turku (1938) oli aikoinaan merenkulkulaitoksen tarkastusalus. Sen höyrykone oli rakennettu Hitlerille sotalaivan koneeksi. Vankkarakenteinen jäätämurtava alus on ainoa jäissä kulkeva matkustajahöyrylaiva, joka tosin nykyään koneen säästämiseksi kulkee vain avovesikautena.
Sota-aikana nykyinen Ukkopekka toimi saattuelaivana Turun ja Tukholman välisessä rahtiliikenteessä. Saksalaiset hoitivat myös erilaisia tehtäviä laivalla. Erinäisten vaiheiden kautta laiva päätyi Kankaan suvun haltuun.
Laivaan pääsyä odotellessa tarkkasilmäinen ehtii bongata lähtöpisteen eli Vaakahuoneen ravintolan sivustalta pienen vitriinin, johon on säilötty Ukkopekan höyrykoneen kaksoisveli. Jos lähtö yskisi, varakone voitaisiin ottaa käyttöön. Vaakahuone on linkki Kankaan perheyrityksen ja Ukkopekan välillä. Se on nimittäin museoviraston suojelema höyrylaivasataman rahtilaivaterminaali, jossa punnittiin höyrylaivojen kuljettama rahti.
Kun köydet on kiinnitetty Loistokarilla, alkaa roudaus. Vanhoilla venekärryillä saaren "keittiöön" kulkevat maista tuodut ruoat ja juomat.
Aistit terävöityvät. Saaren savustamosta leijuva tuoksu, tossujen alla jykevä kallio ja horisontissa avautuva Airisto.
Suurin osa porukasta hakeutuu lankkupöytien ääreen viiniensä kanssa, minä etsin parhaita kuvakulmia Loistonvartijan mökistä ja merestä.
Laivan henkilökunta pitää baaria ja kiertää pöydissä kauppaamassa juomia. Minä juovun merestä.
Nyt täällä ollessani olo on outo. Muutama vuosi sitten ystävän purjeveneestä käsin näin Loistokarin ensimmäisen kerran, matkalla jonnekin Airiston pikkusaarille. Loistokarin läheisyydessä pääsin ensimmäisen kerran ohjaamaan purjevenettä ja muistan miltä tuntui kun pienen luodon ja veneemme ohitti massiivinen Viking Grace. Nyt Grace näkyy lähestyvän Turkua kaukana Airistolla.
Loistokari on Turun saariston lähimatkailukohteena uniikki, sillä saarella ei ole yleistä pysähtymismahdollisuutta. Sinne pääsee siis ainoastaan höyrylaiva Ukkopekalla tai yhtiön charteraluksilla tilauksesta.
Ellei satu olemaan "saaren ukko tai akka" eli tyypit, jotka asuttavat piskuista saarta muutaman kuukauden vuodesta. Mökistään käsin he pitävät huolta saaresta ja savustavat kalaa risteilyvieraille.
Muistoissa velloessani nälkäisten ruokailijoiden jono on sopivasti lyhentynyt. Saaristolaishenkinen buffet on maanläheisesti esillepantu ja paikkaan sopiva.
Tänään pöydästä löytyy taatun savulohen lisäksi savuhaukea, muikkua, eri tavoin maustettua silakkaa ja hämmästystä ja kysymyksiä herättävää kuoretta eli norssia. Uusissa perunoissa maistuu saaristo, grillistä lautaselle nousee mm. broileria ja bratwurstia.
Paahdettujen juuresten lievää makeutta komppaa saaristolaisleipä ja sen päälle sipaistu persoonallinen itsekehitelty tyrnivoi.
Pöydät ja penkit on sijoitettu väljästi ja polveilevasti kallioille. Ainakin tällä risteilyllä väkeä on niin vähän, että oma pöytä ja tila löytyi helposti. Maisemaravintolassa herkullisia makuja tuki muutama mereltä kantautunut sadepisara, joiden ansiosta Loistokarin ylle kaareutui täydellinen sateenkaari.
Kahdeksan jälkeen alkaa musisointi. Mökki ja kallio vaimentavat ääntä, joten laituritanssit eivät pääse häiritsemään zen-tilaani. Kuulen kaikuja tutuista iskelmistä. Istun kalliolla ja hukkaan ajantajun.
Palaan laivalle viimeisten joukossa, juuri ennen kuin höyrypilli vislaa. Viimeisen laituritanssiparin on aika luovuttaa. Laivaan siirtyy huomattavasti pari tuntia iloisempi porukka.
Suuntaan jälleen ulkokannelle, nyt aluksen perään, jotta Airisto näkyisi mahdollisimman pitkään. Sisäkannella ns. perinteisempi risteilytunnelma alkaa kuulua, joten sulkeudun jälleen omaan kuplaani.
Loistokarin nimi sijoittuu historiankirjoissa Kauppakariin ja Kauppamiehenkariin. Merikartoissa ja eri tiedoissa kyse lienee eri saaresta. Tietojen mukaan saari alistettiin pakkolunastukseen 1879, minkä jälkeen se luovutettiin luotsilaitokselle satamapaikkaa varten.
Majakanvartijan tupa valmistui 1800-luvun lopulla.
Luodot laivaväylien risteyskohdissa ns. tullilinjojen ulkopuolella olivat kieltolain salakuljetuskohteita ja kauppapaikkoja. Pirtu kulki niin Turkuun viihdykkeeksi kuin Seiliin kuolevien lääkkeeksi ja lohdukkeeksi.
Luodon loisto muuttui lyhdystä kaasuun ja aurinkokennovaloon. Autioitunut luoto vuokrattiin 1970-luvulla eläkkeellä olevalle luotsiveneen kuljettajalle. Ukkopekan hallinnassa Loistokari kunnostettiin ja nykyään se on Museoviraston suojelema: "Kauppakari on harvinainen esimerkki 1800-luvun lopussa toimineesta miehitetystä loistosta. Kulttuuriympäristönä saari on ainutlaatuinen".
Ukkopekka on risteilyuransa aikana elänyt ajassa. Lapsia on viihdytetty seikkailullisilla Naantalin muumiristeilyillä, isoja purjelaivoja katsomaan on kyyditetty VIP-vieraita ja erikoisristeilyillä tarjoilijana on toiminut mm. Sauli Niinistö.
Kesän 2021 teemaristeilyllä eläydytään 1700-luvulle yhden miehen näytelmällisessä esityksessä.
Kauden huipentaa ammattilaisen maistatuksin vetämä samppanjaristeily.
Heinäkuun lopussa pehmeää valoa riittää vielä koko paluumatkalle. Ruissalon huvilat, kukoistustaan elävä Ruissalon telakka ja satama-alue piirtyvät kauniimpina kuin suorassa auringonvalossa.
Sisäkannelta kampeaa ulos tupakalle keski-ikäinen pariskunta, joita odotetaan pian yhteislauluun. Suljen pois kaikki häiriötekijät, otan irti kaiken vesistöstä.
Paikallisten höyrylaivanostalgikkojen ohella myös matkailijat ovat arvostaneet Ukkopekan matkailutuotetta.
Höyrylaiva S/s Ukkopekalle myönnettiin kesällä 2020 Tripadvisor -matkailusivuston Traveller's Choice -palkinto. Matkailijan valintana Ukkopekka keräsi kiitoksia erityisesti asiakaspalvelusta ja ruoasta. Nostalginen höyrylaiva itsessään sai kiittäviä mainintoja.
Tällä risteilyllä sain olla omassa rauhassani niin vesillä kuin maissa. Minun ei tarvinnut seurustella ruokaillessani - tästä kiitos Ukkopekalle joka on luopunut aikaisempien vuosien laivan salongissa tarjotuista menomatkan alkupaloista.
Laiturin "pakolliset humppahetket" oli helppo välttää omalla kalliohetkelläni.
Paluumatkan loppumetreillä toteutuu sentään yksi ennakkoluuloni. Kliseisesti muutaman konjakin liikaa nauttineet keski-ikäiset pariskunnat ovat raskasta seurattavaa yhteislaulun loputtua taksiin kiirehtiessään.
Jo toista vuotta peräkkäin Ukkopekan risteilykausi jäi suunniteltua lyhyemmäksi. Päivämatkat Naantaliin ja illallisristeilyt Loistokarille ovat kuitenkin edelleen vetävä matkailutuote.
Ukkopekka on onnistunut konseptoimaan palan turkulaisuutta ja saaristolaisuutta kaikille sopivassa helpossa muodossa.
Kiitokset risteilystä oman elämänsä kiireapulainen ja puolipäiväeläkeläinen Pentti-Oskari Kangas. Nähtävästi mottosi "uskalla erottautua massasta. Ei Pisan tornikaan ketään kiinnostaisi, jos se seisoisi suorassa" kantaa edelleen.