Turku Pride
Vähätori väreilee. Nyt on otettu kaikki värikynät käyttöön. Ilmassa on hyvää pöhinää. Rumpuryhmä paukuttaa, ilmapalloja puhalletaan, nauretaan, etsitään omaa paikkaa isossa massassa, ihaillaan toisten asuja ja asusteita, otetaan selfieitä. Ollaan innostuneita, ylpeitä. Vilkutetaan kuvaajille ja satunnaisille ohikulkijoille. Hymyillään ihmettelijöille ja yksittäiselle vihahuutelijalle. Jokirannassa piknikille tullut seurue korkkaa sateenkaaren värisen skumppapullon.
Tovia myöhemmin kaikkien aistit terävöityvät. Pääkirjaston portailta kajahtavat vuoden 2019 Turku Pride -päätapahtuman ja kulkueen avajaissanat. Pääteema tänä vuonna on ”autonomia”. Muistutuksena siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ei tarvitse pyytää kenenkään hyväksyntää ollakseen olemassa, rakastaakseen ja elääkseen tasavertaista elämää. Satojen ihmisten kulkue on järjestäytynyt banderollien taakse, eri järjestöjen ja yhteisöjen blokkeihin. Edustettuna ovat niin Turun kaupunki kuin eri puolueet, korkeakoulut ja opiskelijajärjestöt, seurakunnat ja kulttuurielämä.
Kulkue nytkähtää liikkeelle. Organisoidusti, poliisien turvaamana. Näkyvä ja kuuluva mielenosoitus on rauhallinen, hyväntuulinen ja värikäs. Elokuun loppupuolen aurinkoinen lauantai on lähes helteinen. Aikaisempina vuosina olen käynyt vain kuvaamassa kulkueen lähtöä. Kuluneen vuoden julkiset ulostulot ja kommentit Suomessa avasivat silmäni.
Päätin liittyä kulkueeseen sen häntäpäässä, tavallisten kansalaisten joukossa. Kävely keskustan halki Puolalanpuiston puistojuhlaan oli paitsi yhteisöllinen kokemus, avasi myös katsomaan kaupunkia uusin silmin.
Ja nyt 2021 noita kuvia tiiviistä ihmismassoista ja isoista kokoontumisista katsoo aivan toisin silmin
Turku Prideä on järjestetty vuodesta 2014 lähtien. Esikuvana Helsinki Pride, joka on Suomen suurin ihmisoikeustapahtuma. Setan (Seksuaalinen tasa-arvo) jäsenjärjestöt, yritykset ja muut organisaatiot, opiskelijaryhmät ja vapaaehtoiset ovat yhdistäneet voimansa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksien puolesta. Monikulttuurista tapahtumaviikkoa ovat Suomessa edeltäneet Setan Vapautuspäivät.
Pride-tapahtuman historia ulottuu 1890-luvun loppuun, jolloin Berliinissä perustettiin ensimmäinen homoseksuaalien kansalaisoikeusjärjestö. Käänteentekeviä olivat 1969 Yhdysvalloissa Stonewallin mellakat homojen oikeuksien puolesta ja 1970 ensimmäiset gay pride -marssit.
26.8.2017 Turun Sanomien etusivu oli jotakin muuta kuin mainosten sekamelska. Kantta hallitsi vahva sanoma: Sateenkaaren värit ja TPS:n logo. Tekstinä: PRIDE OF TURKU
”Mustavalkoinen sydän ei hyväksy kapeakatseisuutta, syrjintää, ennakkoluuloja tai väheksyntää. Mustavalkoinen sydän ymmärtää, että maailma on värikäs”.
Kohu oli valmis. Kausikortteja peruttiin, lehti haukuttiin, koko Turku oli paheiden pesä ja urheilupiirit oli pilattu. Vihamielinen reaktio oli outo, ylireagoitu ja varsin pelottava. Etenkin kun vain viikkoa aiemmin Turussa oli tapahtunut maamme ensimmäinen terroristinen hyökkäys. Tämän johdosta tuolle elokuun lauantaille suunniteltu rauhanomainen Turku Pride joutui nopeasti muuttamaan järjestelyjään ja etsimään täysin uusia tapoja turvata tapahtuman turvallinen järjestäminen.
”The BOldest city in Finland”. Vuonna 2019 Turun kaupunki seisoo rohkeasti Priden takana kaupungin virallisella logolla. Somessa ja kulkueessa. Edellisenä vuonna Turku Priden kummiksi oli nimetty kaupunginjohtaja Minna Arve. Pride nostettiin konkreettisesti näkyväksi sateenkaarilipuin kaupungintalon edustalla ja jokirannassa.
Kirjastosillan sateenkaarivalaistus on ollut näyttävä kaupungin kommentti. Pride-kulkueessa on nähty kaupungin johtoa, poliitiikkoja, kulttuurivaikuttajia. Helsinki Priden hengessä Turussakin tapahtumia synnytettiin vuosittain lisää.
Mielenosoituksesta Pride on laajentunut viikon mittaiseksi tapahtumakokonaisuudeksi, joka pitää sisällään työpajoja, luentoja, tietoiskuja, kylttien askarteluiltoja, koiramiittejä, leffailtoja. Kulttuuriväen kokoontumispaikkana Kirjakahvila kokosi porukkaa yhteen.
Puolalanpuisto täyttyy ihmisistä. Piknikvilttejä levitellään, lapset heittelevät kuperkeikkoja, koirat haistelevat toisiaan. Puhujalavalla ääneen pääsevät mm. vuoden sateenkaarinuori ja kaupungin edustajat. Lämmin iltapäivä on rento, mutta myös poliittinen. Täällä ei vain hengata, vaan otetaan kantaa, vaikutetaan. Pridessä karnevaali kohtaa vakavan asian. 2019 päivää jatketaan Saaristobaarin iltabileissä. Tänä päivänä paikalliset muusikot pääsevät esiin.
Prideen liittyy myös oheistapahtumia. Vinokino on Suomen ainoa vain sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin keskittyvä elokuvafestivaali. Se sai alkunsa Turusta (Seta 1992). Vinokino on suunnattu kaikille elokuvan ystäville ja toimii nykyään Turun lisäksi Helsingissä.
Sateenkaarilipun ja näennäisen yhtenäisyyden alla on käyty myös kiistoja. 2017 Turku Pride sai osakseen kovaa kritiikkiä ns. omista piireistä. Vastakkainasettelua koettiin transihmisten ja cis-homojen välillä. Vähemmistöpiirit rakoilivat, järjestelyjä ja järjestäjiä teemoineen kritisoitiin. Väännettiin minkä seksuaalivähemmistöjen liput saivat liehua julkisesti ja miksi.
Vuonna 2020 oli tarkoitus marssia isosti, yhdistää ihmiset, näkyä, kuulua, ottaa kantaa ja pitää hauskaa. Vastaan tulikin jotain isompaa. Turku Pride reagoi koronaan jo hyvissä ajoin huhtikuun alkupuolella perumalla tapahtuman. Tiedote Facebookissa 7.4.2020 oli varsin informatiivinen ja realistinen:
”Turku Pride 2020 tullaan perumaan”. ”Tiedämme jo nyt, että Turku Priden kaltaisen tapahtuman järjestäminen rajoitteiden ja yritysten taloudellisen ahdingon vuoksi on lähemmäs mahdotonta. Emme halua pyytää sponsoreita yrityksiltä, jotka jo valmiiksi lomauttavat työntekijöitään. Vapaaehtoisten kanssa tapaaminen, suunnittelu ja tutustumien on karanteenin olosuhteissa vähintäänkin vaikeaa”.
Vastuullinen tapahtuma kantoi hienosti vastuunsa vaikeassa tilanteessa. Vapaaehtoisuuteen perustuva Turku Pride ei mitenkään olisi saanut rahoittajia ja sponsoreita. Yhteisöllisyys piti nyt toteuttaa virtuaalisesti. Maan suurin Helsinki Pridekin joutui ensin siirtämään kesän tapahtumansa alkusyksyyn ja perumaan tuhansia ihmisiä keräävän marssinsa.
Prideä ei kuitenkaan unohdettu. Se siirtyi sosiaaliseen mediaan, ja näkyi siellä kenties enemmän kuin koskaan.
Ei vuotta ilman kohua Priden tiimoilta. Syyskuun 2020 alussa Turun Sanomat uutisoi että Salon kaupunki esti Pride-liputuksen sekä konkreettisesti kaupungin julkisilla paikoilla että somessa. Estoa perusteltiin sillä että huomioon kaupungin liputuksissa pitäisi ottaa tasapuolisesti ja tasa-arvoisesti muutkin aatteelliset liikehdinnät, liikkeet, puolueet ja yhdistykset. Kaupunkilaiset ottivat voimakkaasti kantaa ja liputtivat itse. Debatin tiivisti eräs nuori: ”Nyt hävettää olla salolainen”.
Olen pitänyt Turkua avarakatseisena ja modernina kaupunkina. Sitä se toki onkin monikielisenä ja monikulttuurisena. Vastakkainasettelu on kuitenkin fakta. Kun Turku Pride julkaisi ennen 2019 päätapahtumaansa turvallisen tilan julistuksen ja nollatoleranssin kaikenlaiselle häirinnälle, Turun Palloseuraa TPS:ää kannattavat Pride-vastaiset tahot boikotoivat joukkueen sateenkaariotteluita ja koko joukkuetta.
Turku Pride 2021 on vielä kysymysmerkki. Varmaa on kuitenkin että Suomen vanhin kaupunki seisoo yhdenvertaisuuden puolella.
www.turkupride.fi
www.turku.fi > turku pride
www.ranneliike.net
www.seta.fi
