Seili - surujen saari
"On matkallaan aalloilla Airiston
Sofia, ryysyläinen"
2010-luvulla kotimaista musiikkia kuunnelleet tuntevat Seilin Jenni Vartiaisen multiplatinaa myyneenä levynä. Levyn nimikappale kertoo artistin mukaan matkasta tuntemattomaan, pakenemisesta musiikin maailmaan.
"Kun taakseen hän katsoo niin siellä yhä on
Tuttu tie joka kotiin vie"
M/s Norrskär -alus irtoaa Aurajokirannan laiturista sumussa. On toukokuun alkupuoli, saariston risteilykausi on alkamassa. Itse asiassa tämä on kauden ensimmäinen risteily Seiliin. Lähtijöitä on melko vähän. Mikä sopii itselleni mainiosti. Aluksen kannella on tilaa maisemien ihailuun, lähtijät ovat selkeästi kiinnostuneita merestä ja saaristoluonnosta eikä turhaa meteliä ja häsläämistä ole. Turun saaristossa keväinen luonto on parhaimmillaan, joten ihmetyttää miksi risteilykausi avataan vasta nyt äitienpäivän aattona.
"Halki synkän veen
vene hiljalleen
lipuu saareen syrjäiseen"
Airistolle ja saaristoon haluaville matka jokirannasta sataman ohi saattaa olla tylsää pakkopullaa. Toki Aurajoki näyttäytyy aivan erilaisena vedestä katsottuna, ja Ruotsinlaivojen lähtöpisteitäkin tulee vilkaistua eri vinkkelistä Aurajoesta käsin. Ruissalon huvilat näyttävät aina upeilta, ja paatista katse hakeutuu tutuille Kuuvannokan kallioille. Itse Airisto avautuu vasta Viittakarin pikkiriikkisen "lokkikallion" jälkeen kun edessä siintää Loistokari - se turkulaisille tuttu Ukkopekka-kohde.
"Seiliin soudetaan
Jos määränpää edessä häämöttää
siel' saari on tuomittujen"
Noin parin tunnin merimatkan jälkeen köydet kiinnittyvät Seilin Postilaituriin. Tarjolla olisi opastettu kävelykierros. Se ei minua kiinnosta. Haluan fiilistellä tätä synkän historian saarta ja sen keväistä luontoa ihan omaan tahtiini. Saaren pinta-ala on n. 1,6 neliökilometriä, pituutta n. 2,5km ja leveyttä puolisentoista kilometriä. Matkaa Turusta kertyy 30 km. Seili on muunnelma ruotsinkielisestä Själö-nimestä, joka tarkoittaa hyljesaarta. Opastaulu kertoo saaren luonnosta, kasvistosta ja uhanalaisista lajeista. Seilistä löytyy pähkinäpensaslehtoja, kallioketoja ja havupuualueita. Näin äitienpäivän aattona puut ja pensaat näyttävät odottavan sitä yhtä lämmintä päivää joka räjäyttää vihreyden. Sumu ja tihkusade on jäänyt mantereelle, askeleitani tahdittaa uskomaton lintujen kuoro.
"Jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää
Kuolemaan heikot soudetaan"
Suomen tunnetuin leprasairaala piti majaansa Seilissä 1600- ja 1700-luvuilla. Potilaat eristettiin tänne suljettuina muusta maailmasta kuolemaansa asti. Lepran väistyttyä Suomesta Seilissä aloitti toimintansa hourujenhuone eli mielisairaala. Lepraa pidettiin aikoinaan parantumattomana sairautena ja sairaat haluttiin eristää muista ihmisistä tartuntavaaran vuoksi. Saarella oli ollut pysyvää asutusta jo keskiajalla. Syrjäinen saari katsottiin sopivaksi sairaiden karkoituspaikaksi. Kuningas Kustaa 2. Aadolfin määräyksestä rakennettuun saareen sijoitettin Pyhän Yrjön hospitaalin spitaaliset ja Turun Pyhän Hengen huoneen köyhät ja vaivaiset; kuurot, sokeat ja liikuntakyvyttömät.
"Mukana naulat ja lautaa
Niistä leposijan saa
Sata on Seilissä hautaa
ja satoja vielä kaivetaan"
Kävely satamasta Seilin pienelle puukirkolle ja sen takana olevalle hautausmaalle ravistelee tunteita. Millaisia naiskohtaloita tänne mahtuukaan? Kyllä, lähes kaikki Seiliin karkotetut olivat naisia. Miten (mielen)sairauksiin on suhtauduttu? Mitä saaren asukkaat ja henkilökunta ovat ajatelleet? Miksi nämä ihmiset haluttiin eristää tänne? Kuten Jenni Vartiaisen lyriikka toteaa, pakolla Seiliin tuodut asukkaat määrättiin tuomaan mukanaan laudat omaa arkkuaan varten. Kuolemaantuomittujen saari oli myös oma pieni asuinyhteisönsä, jossa potilaiden ohella majoittui paikallinen asukaskunta. Seilissä asuivat niin hospitaalin henkilökunta kuin satunnaiset hengenmiehet ja muut vierailijat.
Seilin nykyisyys
Mielisairaala lakkautettiin 1962. Nykyään rakennukset ja koko saari ovat Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen käytössä. Seilin entinen sairaala-alue kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Museokirkko ja sairaalan rakennuskanta on suojeltu rakennussuojeluasetuksella. Metsähallituksen kanssa yhteistyössä Seilissä järjestetään nykyisin opetusta, seminaareja, nuorten leirikouluja ja taidekursseja.
"Lipuu hiljalleen"
Köydet irrotetaan, Seilin kesähenkilökunta jää purkamaan lastiaan. Niin, jotkut asuvat saaressa koko sesongin. Pian veneilijät täyttävät saaren vierasvenelaiturin, matkailijat pääsevät tutkailemaan museokirkon pelkistettyä sisustusta ja ihastelemaan saariston luontoa. Seilistä löytyy majoituspalveluja, siellä voi saunoa ja syödä hyvin. Toimintaa on myös lyhyen kesäsesongin ulkopuolella. Tästä tuoreena esimerkkinä lokakuinen jooga- ja hyvinvointiviikonloppu sekä laivayhtiö Vitharunin organisoima syysretki saaristoon. Paluumatkalla Airiston selällä on aikaa syödä loput piknikeväät ja paketoida tunteikas päivä. Seili on tarjonnut upean merimatkan, rankkaa historiaa ja vehreää alkavan kesän luontoa. Seuraavana päivänä lainaan kirjastosta Katja Kallion romaanin Yön kantaja, joka kertoo erään Seillin karkotetun nuoren naisen tarinan. Kirja ja saari pitävät otteessaan vielä pitkään.
- Laivayhtiö Vitharun järjestää risteilyjä Seiliin myös kesäkaudella 2020. Reittiliikenne Turku - Seili - Nauvo alkaa toukokuussa viikonloppuisin ja päivittäinen liikennöinti 8.6.2020. Lähdöt Aurajoesta klo 10 ja paluu Turkuun n. klo 18.15
lyriikkalainaukset: Jenni Vartiainen - Seili (Mariska, Jukka Immonen, Jenni Vartiainen 2010)
Katja Kallio: Yön kantaja (Otava 2017)
