Päivä joen matkassa
Käsi ylös jos sinulle sanoo jotakin kansallinen kaupunkipuisto. Aivan. Käsi ylös jos viihdyt Aurajoen maisemissa. Puhutaan samasta asiasta.
Kaupunkipuistot määritellään urbaanien arvomaisemien verkostoiksi. Ne kattavat kaupunkikulttuurin ja -luonnon kannalta oleellisimmat kohteet. Ympäristöministeriö on linjannut tiukat kriteerit kaupunkipuiston määrittelylle. Pääpointteina on kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, kansallisen ja paikallisen historian kunnioitus, ekologisuus, yhtenäisyys ja laajuus eli helppo siirtyminen kaupunginosasta toiseen sekä kaupunkikeskeisyys. Kaupunkipuisto on siis saavutettavissa ydinkeskustasta. Näillä spekseillä on tällä hetkellä listattu 9 kansallista kaupunkipuistoa: Hämeenlinna, Heinola, Pori, Hanko, Porvoo, Turku, Kotka, Forssa ja Kuopio.
Turussa kansalliseen kaupunkipuistoon luetaan noin 15 km alue Airistolta Kuralan kylämäkeen. Tähän sisältyy historiaa Suomen vanhimpana kaupunkina, saaristoluontoa, sijainti hallinnon, kirkon, tieteen, kaupan ja teollisuuden keskuksena.
Oma kaupunkijokeni starttaa Vanhan Ravattulantien mutkista, josta Aurajoki sykkii kohti kaupunkia. Täällä löysin Turun mustikkapaikat, huusin fuksivuoden koti-ikävää metsissä ja pakenin tenttiahdistusta lenkkipoluille. Mitä meillä oli ennen Funikulaaria? Kuralan Kampiföri. Toimimattomuudessaan huvittava. Jalat ja ketjut ovat kuljettaneet ihmisiä jokiluontoon huomattavasti sujuvammin.
Edullista opiskelija-asumista etsivälle Halistenkoski taitaa tulla tutuksi. Minulle Yo-kylä ulkoilureitteineen on ollut Turkuun muutettuani olennainen osa Aurajoki-kokemusta. Kosken kuohuissa on luettu tentteihin, vedetty överikännit ja lopulta suunniteltu muuttoa Yo-kylästä Virnamäen maalaismaisemissa. Aina kun kaupunkilainen pääni tarvitsee tuuletusta, fillari tai kävelylenkki johdattaa Halistenkoskelta Virnamäen puistoon. Siellä on tilaa hengittää, jokimaisema rauhoittaa, luontopolut ja muinaisjäännösalue perehdyttävät alueen historiaan, kasvistoon ja eläimistöön. Komoisten tilan hevosia ihastellessa maalaistunnelma on tässä ja nyt, ja sitä unohtaa olevansa silti miltei kaupungin keskustassa!
Minun jokeni polveilee sujuvasti "täl ja tois puol jokkee". Relana kesäpäivänä fillaroin Koroistenniemelle. Turun synnyinsijoille. Täältä piispanistuin siirrettiin Tuomiokirkolle. Yhdellä otoksella kamera taltioi historian ja nykyhetken kun samaan kuvaan saa napattua Koroisten ristin, Aurajoen, Tuomiokirkon siluetin, vilauksen Yo-kylää ja Ikituurin pyöreän opiskelija-asuntokohteen. Joen vastarannalla Raunistulan puolella näkyy myös muisto kaupungin vanhasta tehdasteollisuudesta eli entinen Barkerin kutomo ja tiloja tuota ennen hallinnut Alfan sokeritehdas. Nämä teollisuusrakennukset on viimeisten vuosien aikana saneerattu Barkerinrannan asunnoiksi, ja seudusta on muotoutunut hyvin kysytty asuinalue.
Aurajoen ulkoilureittiä seuraillen päästään maaseutumaisemista kohti akateemista Turkua. Rautatiesilta on konkreettinen side menneen ja nykyisen välillä. Aurajoen ylittävän kapean kävelysillan toisella puolella on entisaikojen pahamaineinen Raunistula ja toisessa päässä vilkas opiskelijoiden Turku asuntokohteinaan Nummenranta, Yo-kylä, Ikituuri ja uusin 2019 vuodenvaihteessa valmistunut Aitiopaikka. Toispuol eli keskustan puolella kaupungin panostus jokirannan viihtyvyyteen todellakin näkyy. Rautatiesillan jälkeen ulkoilureitistö on upea ja viihtyisä puisine kaiteineen ja huoliteltuine ilmeineen. Täällä pääsee todella liki jokea sen vielä semisti kaupunkimaisessa asussa. Vanhan Turun puolella maamerkkinä pysyy Tuomiokirkko ja kuin huomaamatta tajuaa päätyneensä Tuomiokirkkosillalle keskustaan.
Minulle tällä hetkellä rakkain - asuntoni sijainnista johtuen myös käytetyin - jokea noudatteleva pätkä on Jokikadulta Tuomiokirkolle. Täällä akateeminen Turku kohtaa teollisen ja hengellisen Turun perinteet ja miksaa niistä kiinnostavan yhdistelmän. Entiseltä kasarmialueelta on helppo sujahtaa jokirantaan. Jokikadun, Tehtaankadun ja Piispankadun rajaamalle tontille entiseen teollisuuskiinteistöön rakennettu Åbo Akademin kampuskokonaisuus kunnioittaa historiaa ja nykyistä arkkitehtuuria. Näillä kulmilla on varttunut Mauno Koivisto ja täällä majailee maamme arkkipiispa. Sibeliusmuseon takaa kannattaa toukokuisin etsiytyä jokirantaan - siellä kukkivat Turun upeimmat kirsikkapuut. Ja tietenkin kaupungin opiskeleva haalarijengi valuu yliopiston kampukselta Tuomaanpuiston etkoilupiknikin kautta keskustaan tätä kautta.
Olisiko Turku mitään ilman siltojaan? Halistensillalla on aikoinaan jännitetty kevättalvisin jäiden lähtöä eli ns. Halisten ukkoja. Valtakunnan uutisiin päästiin kun Myllysilta notkahti. Tuomaansillasta on muodostunut merkittävä Aurajoen ylittävä kulkureitti autoilijoille mutta myös kevyelle liikenteelle. Rakennusaikanaan valtavaa vastustusta saanut Kirjastosilta on sittemmin palkittu vuoden siltana. Teatterisilta on puolestaan profiloitunut erityisesti joulusiltana kuusineen, valaistuksineen ja äänimaailmoineen.
Joelta puuttuisi jotakin olennaista jos siellä ei hengaisi opiskelijoita. Syksyn avaavat Aurasoudut ja Aurasoutuappro, Wappusoudut ja opiskelijakevään nollaava AATU eli Akateeminen Aurajokilaivuritutkinto lähettävät värikkään, äänekkään ja hauskaa pitävän haalarikansan jokirantaan ja kaupungille. Silakkamarkkinat ja Saaristolaismarkkinat ovat muuttuneet omasta mielestäni enemmän turhan krääsän myyntipäiviksi, mutta näköjään jokiranta on myyvä lokaatio erilaisille tapahtumille aikaisesta keväästä syksyn loppuun.
Ravintoloita, jokilaivoja, pussikaljoittelijoita, ihmisiä joille jokiranta on sujuvin kulkureitti arkisessa elämässä. Maamerkki on murroksessa. Itäranta vahvistaa rakennuskantaansa ja visioi rannoille ravintoloita ja uimapaikkoja. Länsiranta rakentuu linnan ympäristöön laajentuen. Oma jokirantapäiväni päättyy siltojen kautta satamasta meren äärelle Lauttarantaan. Biletysvuosien ruotsinlaivoja en kaipaa, mutta keväisin purjeveneitään kunnostavat tyypit saavat minut vilkuilemaan hitusen kaihoisana Airiston suuntaan. Tänään kurvaan täältä rantoja pitkin kotiin, palatakseni pian joen äärelle. Seuraavan jokipäivän teema tulee olemaan Ruissalo.
Ympäristöministeriö: www.ym.fi