Martti & Portsa - samikset molemmin puolin jokea
Kirppisaarteita, kotikahviloita ja sisustuslehtien puutaloidylliä. Portsan pihamarkkinat on "must see". Vintage ja yhteisöllisyys. Ihana remppaaminen ja omenapiirakkareseptien vaihtaminen.
Ja ai niin, Sohvisten eli kansansuosikkitv-ohjelman symppistyypit asuvat täällä. Ja täältä bloggaa myös Turun ruokalähettiläs.
Joen toisella puolen aterioidaan eräässä aitoturkulaisessa klassikossa kenties jo kolmatta polvea. Martin perheyritysvetoiset kortteliravintolat Pippurimylly ja Hugo ovat olennainen osa seudun historiaa ja nykykulttuuria. Rento kulmakunnan olohuone, perinteikäs ruokapaikka sekä alueen uusi viinibaari Vinho ovat kiinnostava kombo kaupunginosan liikenteen solmukohdassa. Uusimpana tulokkaana on juuri avattu napolilaiseen pizzaperinteeseen nojaava pizzeria Uuni.
Aurajoen vastakkaisilla rannoilla sijaitsevia Marttia ja Portsaa yhdistää puutaloarkkitehtuuri. Työläiskaupunginosina ne edustavat 1900-luvun alkupuolen tiivistä puutalorakentamista.
Toisaalta erojakin on. Pieni Portsan korttelialue on säilynyt ja säilytetty alkuperäisessä asussaan. Martti on muuttunut enemmän kerrostalojen valtaamaksi.
Molemmissa kaupunginosissa onnistuu kuitenkin löytämään rauhan keskellä vilkkaasti liikennöityjä katuja, kävelemään mukulakivillä keskellä kaupunkia.
Jos Turusta halutaan luoda idyllistä keskusta-asumisen tunnelmaa, käydään kuvaamassa Portsassa. Tämän seudun asunnot ovat näkyneet niin television sisustusohjelmissa kuin tunnettujen turkulaisten instatileillä ja bloggauksissa.
Puutalokorttelit ovat sinnitelleet asemakaavamuutosten ja purku-uhkien paineessa. Aktiivisten asukkaiden toimesta ainutlaatuinen alue on suojeltu.
Portsa ry on virkeä kaupunginosayhdistys, joka puolustaa alueensa elinvoimaisuutta.
Suomen kotiseutuliitto valitsi Portsan ensimmäiseksi vuoden kaupunginosaksi vuonna 2001. Se on äänestetty myös Turun parhaaksi kaupunginosaksi.
Martti on pinta-alaltaan yksi Turun pienimmistä kaupunginosista. Se rakentuu Martti Lutherin mukaan nimetyn Martinkirkon ympärille. Tiukan yksinkertainen ja asiallinen kirkkorakennus edustaa siirtymätyyliä klassismista funktionalismiin. Kirkko vihittiin käyttöön 1933.
Martti, kuten muutkin keskustaa ympäröivät puutaloalueet rakentui työläiskaupunginosaksi 1900-luvun alkupuolella. Vaikka muutoksen tuulet ovat puhaltaneet, se on ytimeltään edelleen puutaloaluetta.
Viehättävintä ja aidointa Marttia ovatkin puutalojen sisäpihat, mukulakivikadunpätkät ja satunnaiset kivijalkaliikkeet. Vilkasliikenteisten katujen ja jokirannan välissä aistii menneiden vuosikymmenten korttelitunnelmaa.
Aurinkoisena lokakuisena iltapäivänä villiviinit kiipeilevät puutalojen seinillä ja selvästi toisensa tuntevilla koiranulkoiluttajilla on aikaa "haistella" toisiaan.
Persoonalliset maalatut sähkökaapit, autoton kadunpätkä, arvokkuutta henkivä 1940-luvun kivitalo ja viulunrakentajan tyylikäs vanhanaikainen kivijalkaliike tekevät minuun vaikutuksen. Tätä ei löydä ohikulkumatkalla, tänne pitää tulla.
Martin alue kärsi pahoin jatkosodan alkuvaiheissa. Kesäkuussa 1941 neuvostojoukkojen pommituksessa Aurajoen puoleinen osa tuhoutui lähes kokonaan. Tuhoutuneiden puutalojen tilalle rakennettiin kerrostaloalueita 1940- ja 50-luvuilla.
Nykyään Martti on yksi kaupungin hyvämaineisimmista ja kalleimmista asuinalueista.
Vaikka Martinmäkeä ei lueta mukaan Turun seitsemään kukkulaan/mäkeen, on sieltäkin hienot näköalat Aurajoelle. Tonttumäki eli Fleminginpuisto on kiviselle kalliolle rakennettu ulkoilualue. Vaasa-kuninkaiden suvun mukaan nimetty puistoalue on nykyään tunnettu heinätalkoistaan, joihin kaikilla kaupunkilaisilla on mahdollisuus osallistua.
Siinä missä Martin silhuettia hallitsee simppelin funktionalistinen kirkontorni, läntistä Turkua ja Portsaa dominoi saksalaistyyppistä uusgotiikkaa ja jugendia edustava Mikaelinkirkko. Lars Sonckin suunnittelema arkkienkeli Mikaelin mukaan nimetty kirkkorakennus vihittiin käyttöön 1905.
Museovirasto on määritellyt Port Arthurin puutalokorttelit ja Mikaelinkirkon yhdeksi Suomen merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä vuonna 2009. Ruuhkaisten katujen neliössä aukeaa uskomatottomalta vaikuttava rauha. Ainakin näin satunnaisen kuvaajan silmin.
Portsa sai nimensä itäaasialaisen satamakaupungin mukaan. Venäjä oli juuri menettänyt kaupungin Japanille maiden välisessä sodassa. Eräs turkulaista uutta asuinaluetta rakentanut muurari oli tuolloin todennut rakentavansa "uutta Port Arthuria".
Lukeepa mitä tahansa Portsa-postausta tai somebloggausta, korostuu yksi asia: yhteisöllisyys. Julkisuudessa näkyvät pihajuhlat, kirppistelyt ja pienet suljetut sisäpihat ohjaavat automaattisesti läheisyyteen.
Tässä tiiviissä puutalokorttelissa ei taida olla "omia" parvekkeita. Kun kotiovi avautuu, alkaa miltei yhteinen tila. Näissä taloissa kivijalat on hyödynnetty olohuoneiksi, saunoiksi ja oleskelutiloiksi. Tällainen kädentaidoton introvertti ei viihtyisi täällä...
Portsa sisältyi jo vuoden 1828 Engelin laatimaan Turun uuteen asemakaavaan. 1910-luvulla se rakentui kaupunkilaisten työläisten asuinalueeksi. Hellahuoneet olivat tiiviisti asuttuja sisävessattomia kylmän veden asuntoja. Yhteisvessat ja yleiset saunat olivat perusportsaa. 1970-luvun kivitaloidealismi oli tuhota Portsan. Aktiivinen asukasvastarinta sai näkyvyyttä ja alueen kulttuurihistoriallinen arvo ymmärrettiin.
Hyvin hoidetut sisäpihat, ainutlaatuinen rauha ja tunnelma, mukulakivikadun pätkät ja kivijalkaputiikit ovat puutalo-Portsan ydintä. Keskusta on kivenheiton päässä, samoin kuin oma perinteikäs lähileipomo.
Täällä kaupunkiviljellään, nikkaroidaan, lapsiperheasutaan. Talojen seinissä on säilytetty alkuperäisiä rakennustietoja 1900-luvun alusta.
Uutta kotikutoisuutta ja tunnelmaa luo moderni kortteliravintola Arvo. Vanhaa ja uutta yhdistävää Portsaa on verrattu Helsingin Kallion kaupunginosaan.
Marttia ja Portsaa yhdistää historia. Vaatimattomista kaupunginosista ne ovat nousseet halutuimpien joukkoon. Keskustan läheisyys ja Aurajoki ovat ilmeisiä tekijöitä. Kaupunkiasumisen moninaiset ja vaihtoehtoiset muodot sekä sosiaalinen media nostavat alueita houkutteleviksi myös tuoreille turkulaisille.
Korttelikävelylle kannattaa varata aikaa. Omassa kotikaupungissa harhailu on virkistävää. Tuttujenkin kulmien tutkimiseen voi ottaa uuden näkökannan - aikakausi, rakennustyyli, luonnonmuodot, historia. Tai ihan vaan kuvaukselliset hetket.
