Katariinanlaakson luonnonsuojelualue
Vanhat tammet ja metsälehmukset, männiköt, kedot ja rantaniityt. Sekä reunamoreeneista muodostuva moreeniselänne ja kallionkohouma, jonka rinteet ovat jyrkkiä ja vahvasti lohkoutuneita. Katariinanlaakso on jalopuita kasvavista lehtosaarekkeista muodostunut 17 hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue.
Se sijaitsee lähellä Kaarinan rajaa Turun eteläisten lähiöiden tuntumassa lähellä Kaarinan rajaa.
Täältä löytyy harvinaisia sienilajeja, lehtometsien sammalia ja lahopuusta riippuvainen monimuotoinen kovakuoriaislajisto.
Alueen lehtometsien linnusto on Ruissaloon verrattava. Katariinanlaakso on kansainvälisesti merkittävä suojelukohde.
Luontopolkuverkosto kattaa laajasti alueen ja laajenee Rauvolanlahdeksi. Se kuuluu valtioneuvoston 1982 vahvistamaan valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Lahti sisältyy myös Natura 2000 -verkostoon.
Rauvolanlahti muodostaa yhdessä Katariinanlaakson ja Vaarniemen luonnonsuojelualueiden kanssa suositun luontoretkeilykohteen. Lahteen pääsee tutustumaan helposti viitoitetuilla reiteillä. Katariinanlaakson luontopolku jatkuu Rauvolanlahdella pitkospuita myöten Kaarinan kaupungin alueelle, jossa se yhtyy Pyhän Katariinan Polut -retkeilyreittiin.
Katariinan tai Katariinanlaakson kaupunginosa sijaitsee kuutisen kilometriä kaupungin keskustasta.
Alue on saanut nimensä joko Ispoisten kartanon rouvan Katarina Bergin tai kenties Katariina Jagellonican mukaan.
Luonnon lisäksi täällä on Ispoisten kartanon nykyisin yksityisenä päiväkotina toimiva päärakennus vuodelta 1784 ja Erik Bryggmanin suunnittelema varhaisfunktionalistinen huvila Villa Solin (1926-29), joka isoine tontteineen on yksityisaluetta.
Perimätiedon mukaan Turun linnassa asunut Juhana-herttuan puoliso Katariina Jagellonica hoveineen viihtyi piknikeillään juuri täällä alueen luonnossa.
Viimeinen kesäkuuta. Sääennusteessa hetkellisesti viilenevää, eli juuri ja juuri alle hellerajan. Sopiva aamu luontoelämyksille. Melko varhainen polkaisu kulkee sujuvasti kevyen liikenteen väylillä.
Katariinanlaakson luonnonsuojelualue
Ensimmäinen huomio perillä: lasten äänet. Silmäilen Katariinanlaakson luontopolun infotaulua reitistä.
Autojen parkkipaikan ja bussipysäkin vieressä, hulppealta näyttävässä kartanomaisessa rakennuksessa sijaitsee yksityinen päiväkoti Vilske. Onpahan luonnonläheinen ja virikkeellinen ympäristö.
Myöhemmin polulla huomaan, että lapset ja Turun kaupunki toimivat hienosti yhteen.
Hyttyset!!! Nyt ollaan perkele metsässä. Yritän pysähtyä lukemaan polun infotauluja, jotka on tehty persoonallisesti ja hauskasti lapsinäkökulmasta, viihdyttävän helppotajuisesti tietoa jakaen. Juon nopeasti. Ja läiskin hyttysiä. Polun varrella on penkkejä, mutta istahtaminen näiden kavereiden kanssa ei innosta.
Ettei alkumatka menisi pelkäksi marinaksi, nostetaan esiin puunrunkoihin kiinnitetyt laminaattikyltit. Suuntaa lukemiseen! -lastenkirjasuunnistus koostuu tehtävärasteista, joiden toiminnalliset tehtävät ja kirjaston kirjavinkit avaavat ovia lastenkirjallisuuteen. Miten hieno idea yhdistää luonto, tekeminen ja kulttuuri!
Vesistöä ja oravakammoa. Polku kulkee kohti vettä. Äänestä päätellen täällä päälliköi harakka, jonka hyökkäyksiltä sorsapoikueet yrittävät suojautua.
Kaislikon takaa siintää lisää itselleni tuntematonta Turkua. Olen tottavie turistina kotikaupungissani.
Sitten "hyökkäävät" oravat. Omalla parvekkeellani käyn monivuotista väsytystaistelua cityoravan kanssa.
Tällä polunpätkällä jään auttamatta kakkoseksi. Nämä oravat ovat täällä kotonaan ja ovat ottaneet tammimetsät ja pähkinäpensaslehdot omikseen eivätkä todellakaan väistä kävelijää.
Metsäinen maisema vaihtuu aivan toiseksi, kun lähtee seuraamaan Villa Solinin yksityisalueen rajamaita. Luontopolku vie suht lyhyen matkan pitkospuita pitkin kaislikon läpi näyttävälle kalliolle.
Ruskeakallio on luontopolun "etäisin" piikki, ja sieltä on hyvä tiirailla Rauvolanlahdelle. Täällä on tilaa hengittää, evästellä ja tutkia alueen karttaa. Koko matkan kulkua taustoittanut lintujen tuottama huikea äänimaailma vaimenee kalliolla hieman.
Ei ole turhaan sanottu, että Katariinanlaakso on yksi Suomen laajimpia tammimetsiä. En ole koskaan nähnyt näin pienellä alueella näin paljon tammia.
Luontopolku johdattaa niittymäiseen ympäristöön. Edelleen perinteisesti laidunnetut niityt on aidattu ja niiden läpi kuljetaan kiinnostavasti rakennetuista porteista.
Pieni poikkeama merkityltä polulta avaa jälleen uudenlaisen Katariinanlaakson luontoalueen. On hiekkatietä, peltomaisemaa, kävely- ja lenkkeilyreitistöä Harittuun, Kaarinaan, Lausteelle...
Palaan polulle, joka on selkeästi vilkastunut aikaisen aamun tunneista.
Karttaan on merkitty kaksi kiveä. Katariinankivi on iso laakea siirtolohkare, joka kaiketi on toiminut aikoinaan Katariina Jagellonican piknikpöytänä.
Kuninkaankiven historia liittyy Kaarle-herttuan maihinnousuun, sillä alue, jolla Kaarle-herttua nousi sotajoukkoineen maihin 1500-luvun lopulla on osa nykyistä Katariinanlaakson luonnonsuojelualuetta.
Kiven sijainnista on tosin toisistaan poikkeavia tietoja.
Luontoon tutustuminen kannattaa palastella sopivan kokoisiksi siivuiksi. Palattuani lähtöpaikalle pohdin jatkoa.
Rauvolanlahti ja Vaarniemi toki houkuttavat, mutta järki sanoo, ettei kannata haukata liian isoa palaa kerralla. Jääpähän loistava syy palata tänne uudelleen, vaikkapa syksyn ruskaa ihailemaan.
Mitä jäi käteen? Se, että en tiedä kotikaupunkini mahdollisuuksista murto-osaakaan. Luonnon monimuotoisuus, hyvin hoidetut polut, ajantajun kadottaminen luonnon keskellä.
Ja että kun käy valolla ja lämmöllä, virtaa riittää pienten nyanssien havannoimiseen.
