Kärsämäen Pirunpesä & Pomponrahkan luonnonsuojelualue
Jyrkiltä siirtolohkareilta avarille soille. Turun Kehätien ja lentokentän väliin mahtuu uskomattoman upeaa monipuolista luontoa – yllättävän lähellä.
Google Maps herjaa. Tietääkseni olen oikeilla hoodeilla, mutta Pirunpesä näyttää loittonevan. Fillari on parkissa näkyvällä maamerkillä eli Finnish Design Shopin pihamaalla Aviatiellä. Tänne on ollut sujuva polkea hyvinhoidettuja asfaltoituja kevyenliikenteenväyliä pitkin. Toki kaltaiselleni eksyjälle sijaintiin, reitteihin ja maamerkkeihin ennakolta perehtyminen kannattaa. Tampereen valtatie johdattaa perille, aamuauringossa pysähdyn hetkeksi kuvaamaan Kärsämäen hautausmaalle.
Parinkympin lämpö ja tuuleton auringonpaiste on optimaalinen sää fillari- ja patikkaretkelle. Mikään metsässä vietetty hetki ei ole väärin eikä turhaan, mutta kieltämättä hieman turhauttaa. Luulin, että Suomen toiseksi suurin siirtolohkare näkyisi tai löytyisi tässäkin maastossa helposti. Pirunpesä on kuitenkin hyvin kätkettynä keskellä lehto- ja kangasmetsiä.
Maaria-Paattisten suuralueella Lentokentän kaupunginosassa sijaitseva Kärsämäen Pirunpesä koostuu valtavista jääkauden muovaamista siirtolohkareista. Niiden lomassa on pieniä luolastoja ja rotkoja. Historiallisesti arvokas alue on muinaismuistolakiin perustuen rauhoitettu.
Pirunpesän ympäristössä on litorinavaiheen muinaisrantoja sekä jääkauden jälkeisen ajan ilmaston rapautumismuotoja, louhikkotörmiä, rantavalleja ja näkyvimpänä n. 15 metriä korkea pystysuoraan kahtia haljennut siirtolohkare.
Sammaleisten kivien päällä taiteillessa tulee kiittäneeksi malttia säätietojen tarkkailussa. Vaikka polku metsään ja maasto itsessään on helppokulkuista, liukastelu sateisessa metsäympäristössä haastaisi.
Tänne pitää ns. löytää. Opastusta ei ole. Onneksi. Tietoa kohteesta hakiessani törmäsin muutaman vuoden takaiseen Turun Sanomien mielipidekirjoitukseen, jossa vaadittiin alueen puuston poistamista Pirunpesän näkyvyyden lisäämiseksi. Samalla toivottiin polkua Pomponrahkan luontopolulle.
Tähän ehdotettiin rahoitusta kaupungin asukasbudjetista.
Turun kaupunki vastasi ehdotukseen sen tyrmäten. "Ehdotus ei tue kaupungin luonnonsuojelullisia tavoitteita. Pirunpesän lohkareikko on hieno luonnonmuodostelma, sitä ympäröivä metsä varttunutta ja ympäristö luonnontilassa, minkä vuoksi sillä on merkittäviä luontoarvoja". Luontoarvoa lisää myös läheinen sijainti Pomponrahkan Natura 2000 -alueen kanssa.
Kun itse Pirunpesä löytyy, näky on vaikuttava. Tunnelma on taianomainen, mielikuvitus lähtee laukkaamaan. Mitä täällä on tapahtunut kymmeniä- ja satojatuhansia vuosia sitten, miten luonnonvoimat ovat muovanneet aluetta.
Geologeilla on tietoon ja tutkimuksiin perustuvaa faktaa, tarinat ovat oma lukunsa. Tarinan mukaan kiven sisässä asui piruja, joita jumala päätti rangaista ja antoi ukkosen halkaista kiven. Ukkosen voimasta pirut lensivät tiehensä. Myöhemmin kivellä asui haltia, joka tarjosi aina erilaisista astioista ohikulkeville rakuunoille juotavaa. Kerran haltia antoi rakuunalle kultaisen maljan josta juoda. Malja jäi rakuunalle ja päätyi kalkiksi Ruskon kirkkoon.
Ennen aamukahdeksaa heinäkuun toiseksi viimeisen päivän aurinko osuu juuri sopivassa kulmassa Pirunpesän lohkareen huippuun. Valo siivilöityy lehtipuiden latvusten välistä ja muodostaa sammaleisille kiville kiinnostavia varjoja. Mikä parasta, olen täällä aivan yksin. Toki ajoituksella ja tuurilla on osuutensa, läheisen ajoradan ovat suditusjäljistä päätellen omineet mopoilijat, ja lauantaiaamu ei taida olla Kehätiellä vilkkaimmin liikennöityä aikaa.
Linnustosta Pirunpesän metsiköissä viihtyvät tikat, palokärjet, pyyt ja sirittäjät. Luolissa saattaa havaita lepakoita. Pirunpesä sivuaa Suomen tunnetuinta pyhiinvaellusreittiä eli Pyhän Henrikin tietä.
Muita merkittäviä siirtolohkareita Turussa ovat Kukkarokivi Ruissalossa ja Pallivahankivi Kärsämäen kaupunginosassa vain vähän matkan päässä Pirunpesästä.
Palaan pyörälleni haltioituneena. Luonto mykisti. Odotan innolla päivän toista etappia eli Pomponrahkaa.
Vahdontietä polkien Pomponrahka löytyy helposti. Hiekkatien mutkassa opastekyltti johdattaa pikkuruisen parkkipaikan ja polunpätkän kautta kohti metsikköä. Luontopolku-viittaa seuraten tutustuminen luonnonsuojelualueeseen alkaa.
Luonnonsuojelulailla 1983 rauhoitettu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan kuuluva Pomponrahkan suoalue koostuu oikeastaan kahdesta osasta: varsinaisesta Pomponrahkan suosta sekä Isosuosta. Suovyöhyke kattaa n. 70 hehtaarin suuruisen alueen.
Pomponrahka on 135 hehtaarin laajuudelta Natura 2000 -aluetta. Kasvistoltaan ja eläimistöltään erittäin edustava ja suotyypeiltään monipuolinen alue kuuluu Saaristo-Suomen kermikeitaisiin eli keidas- tai kohosoihin, jossa suon keskusta on sen reunaosia ja ympäröivää kivennäismaata korkeammalla.
Natura 2000 -verkosto turvaa luonnon monimuotoisuutta ja pyrkii pysäyttämään luontokatoa. Verkosto turvaa luontodirektiiveissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä. Tällaisia luontotyyppejä on Euroopassa n. 200 ja lajeja n. 700.
Suomessa Natura 2000 -verkosto kattaa viisi miljoonaa hehtaaria, joista maa-alueita on kolme neljäsosaa ja vesialueita yksi neljäsosa.
Pitkospuut metsään. Ensivaikutelma: ihan tavallinen metsäpolku. Lenkkeilijä ohittaa minut keveästi juosten kuivassa maastossa. Muistan lukeneeni jostain alueella tehtävistä kunnostustöistä. Ainakin pitkospuut olisivat paikoitellen rempan tarpeessa, sen verran huonokuntoista lankkua tulee vastaan.
Maasto muuttuu kosteammaksi, on pientä puroa ja muuta kosteikkoa. Toisistaan irti repsottavilla lankunpätkillä tekee mieli pysyä. Polun varteen on parkkeerattu maastofillari. Eteen tulee kapea puuaitaesteikkö/portti, jonka tarkoitus avautuu lopullisesti myöhemmin.
Suoalue muovautui noin 5000 vuotta sitten kun maan kohotessa kallioiden väliseen notkokohtaan jäi vanha merenlahti. Lahdelmaan muodostui aikojen saatossa soinen maa.
Pomponrahkan nimen alkuosa viitannee taloon, joka tiluksilla on aikoinaan sijainnut, loppuosa rahka on suota tarkoittava vanha murresana.
Rikkaan kasviston alueelta löytyy mm. suopursu sekä harvinaisia kasveja kuten punakämmekkä, saraneva ja hoikkavilla.
Suurimmaksi osaksi Pomponrahka on mäntyistä rämettä, alueelta voi havaita myös tupasvilla- ja sararämettä, rimpinevaa ja monenlaista korpea. Myös sammallajisto on runsas, jopa noin puolet Suomen rahkasammallajeista viihtyy täällä.
Suoalueeseen kuuluu erikoinen saraneva-alue, joka on muodostunut pienen järven umpeenkasvun seurauksena. Alueen lounaisosassa on laaja koivikkoalue ja sen ja suon välissä rehevä haapa- ja pajuvyöhyke sekä monipiirteinen Rajakallion kallioalue.
Kosteusolot ja ravinnetalous vaihtelevat; alueella tavataan märkää ja karua rahkarämettä, karua ja kuivaa kalliomännikköä ja toisaalta taas lehtokorven kasvillisuutta ja märkiä ja reheviä järviruokokasvustoja. Kasvillisuus on kärsinyt teollisesta toiminnasta ja ojituksista.
Lampibileet. Poikkean merkityltä reitiltä sivupolulle. Hiljaisuudesta erottuva bassonjytke tuo pienelle lammelle. Tänne on kokoontunut nuorten aikuisten joukko riippumattoineen, makuupusseineen ja runsaine eväineen.
Yhtäkkiä eteen aukeava tiheä männikkö on aiemmasta luonnosta poikkeavaa. Google Maps kertoo minun olevan yhä lähempänä lentokenttää ja liikennöityä tietä. Palaan nopeasti samoja jälkiä takaisin. Vastaan tulee kävelysauvoineen yksi retkeilijä, muuten saan liikkua omassa rauhassani.
Olen jo epäillyt eksyneeni, sillä ennalta tutkimani kuvat Pomponrahkasta eivät ole vastanneet tähänastista kokemustani. Lampivisiitin jälkeen tilanne muuttuu. Metsän keskellä suoalueella kulkevat pitkospuut aamupäivän auringossa muuttuvat kuvista todeksi.
Sadepisarat kimmeltävät puolukanvarvuilla, ja kyllä, pitkospuiden ympärillä tossu kastuu suon kosteudessa. Edessä aukeaa avara metsäsuomaisema, jota ei häiritse mikään. Paitsi yli lentävä pienlentokone. Ollaanhan Turun lentokentän läheisyydessä. Tällä alueella toimivat myös Turun Laskuvarjourheilijat.
Evästauko suolla. Okei, rakennettu taukopaikka. En ehkä kaipaisi tätä tänne, mutta kun muita kulkijoita ei näy, istahdan purkamaan puhelimen kuvasisältöä. Suo ja loppukesä tuoksuu. Loput suo-osuudesta taittuu mahdollisia sadepilviä seuraillen.
Suokierros päättyy samanlaiseen porttirakennelmaan kuin alussa. Viimeiset kuvat suopursuista. Tähän puiseen porttiin joku turhautunut on jättänyt terveisensä: "Haistakaa kakka oli vaikeaa pyörän kanssa". Niin, alueella ei saa – syystä – pyöräillä tai liikkua muillakaan kulkuneuvoilla.
Parin kilometrin reitti on siis ympäri kierrettävissä, mutta näillä luontokohteilla hukkaa helposti sekä ajantajun että käsityksen kuljetun matkan pituudesta.
Loppumatka menee metsäreitillä lasketellen. Porttien jälkeen kohtaan ensimmäiset ihmiset, jotka ovat selkeästi tulleet retkeilyn sijasta määrätietoisesti kuntoilemaan. Metsäinen polku muuttuu lopulta lähinnä hyvin hoidetuksi kuntopoluksi. Fillarille päästyäni parkkipaikka on täyttynyt. Ajoitukseni oli täydellinen.
Kärsämäen Pirunpesästä ja Pomponrahkasta saa koottua rennon turkulaisen luontoelämyspäivän. Pyörällä pääsee alueelle helposti, Fölin bussit kuljettavat lähelle ja autoilijoille löytyy parkkitilaa. Mikä parasta, luonto on näissä kohteissa läsnä ja havainnoitavissa jokaisena vuodenaikana.
Pomponrahka | Turku.fi
Know Your Hoods - Pohjoinen haja-asutusalue, Turku | Hoods.fi
Kärsämäen Pirunpesä - YouTube
