Jokilaivat
Toukokuussa Aurajokiranta kuplii, kuhisee ja sähköistyy. Jokilaivat ovat iskussa ja palveluvalmiina. AATU eli Akateeminen Aurajokilaivuritutkinto täyttää laivat. Suorituskarttoihinsa leimoja keräävä ympäri Suomen Turkuun kokoontunut haalarikansa ei ehkä tiedä suunnistavansa maamme tiheimmässä jokilaivakeskittymässä.
"Ravintolalaivat ovat laivojen vanhainkodissa, eivät hautausmaalla". Näin on todennut yhden Turun vanhimman ravintolalaivan vuonna 1995 avannut ravintoloitsija.
1925 proomuksi Turkuun myyty Majland oli kokenut värikkäitä vaiheita matkustajaliikenteessä.
Suunnitelmat Englannin ja Venäjän välisestä matkustajaliikenteestä kohdennettiin Turku - Tukholma -reitille. Varustamokilpailussa Majland hävisi suuremmilleen.
Romuttamolta merenkulkukelvoton laiva löysi ostajan. Ravintolalaivaksi remontoitu alus kuljetettiin Aurajokeen ja avattiin vapunaattona 1995.
Majland aloitti karaokevetoisena ravintolana, yhtenä ensimmäisistä Turussa. Pizzeriavaiheen jälkeen laiva oli monta vuotta suljettuna rapistuen pahasti ennen nykyistä omistajaa. Tänä aikana ravintolalaivabisnes on muuttunut. A'la cartea, yksityistilaisuuksien järjestämistä. Burgereita, juomia, ympärivuotinen aukiolo. Konseptit aaltoilevat.
Nykyään jokilaivat mielletään olennaiseksi osaksi Aurajokea, kaupunki- ja opiskelijakulttuuria. Niitä on enemmän kuin missään kotimaisessa tai pohjoismaisessa kaupungissa. Niiden kansilla otetaan ekat kesäterassiselfiet, niiden valot heijastuvat syksyiseen jokeen ja kylminä jäätalvina niiden edustalla jopa luistellaan.
Kiinnostavia kaupunkimaantieteellisiä kysymyksiä herättää laivojen sijainti. Menestyvätkö lähempänä keskustaa olevat paatit paremmin? Vaikuttaako kummalla puolella jokea laiva on, entä minkä ikäistä väkeä kunkin laivan lähistöllä asuu?
Miksi Majland sijoittui varhaisimpana tulijana juuri Martinsillan kupeeseen? Sattumaako? Sen paikalla nimittäin sijaitsi joen ensimmäinen ravintolalaiva Pikimylly, jossa toimi ravintola L'Escale. Pikimylly paloi meren tasolle 1990-luvun alussa, ja sen rungon osia lepää yhä pohjaan hautautuneena, Majlandin kölin alla.
Samppalinnanmäeltä kesäteatterilta kävelee jokirantaan kaksi pariskuntaa. Heillä on pöytävaraus Svarte Rudolfiin. Jokilaivojen ruokaravintolaklassikko tarjoaa entisaikojen laivasalongin tunnelmaa, perinteisiä makuja, saaristolaisbuffettia ja viinilasillisen Aurajokinäköaloin. Ympäri vuoden auki oleva Svarte haastaa modernimmat jokilaivakollegansa.
Ysäribileet ja mansikkamargarita. Donna avaa laivakavalkadin Auransillan kupeessa. Se käynnisti myös varsinaisen jokilaivabuumin 90-luvulla. Millenniumin molemmin puolin Donnalla nähtiin kaupungin ykkösjulkut ja bilehileet. LoveDeck, coolit dj:t ja klubi-illat, drinksut ja rento henkilökunta. Lukuisissa ravintolaäänestyksissä Donna oli ykkönen. Etenkin aikoina jolloin Down By The Laituri rokkasi jokirannassa.
2010-luvun Donnaksi kehittyi Aussie Bar. Entisen bilelaiva Lulun palon raunioille konkreettisesti rakennettu jokilaiva herätti keskustelua. Ennenkin ravintolalaivat on tuotu osissa Aurajokeen ja rakennettu osista paikoilleen, mutta nyt laivan rujo ja maisemaan sopimaton ulkomuoto puhutti. Yrittäjien konsepti ja markkinointi kuitenkin onnistui. Aurinkoterassi, aussieburgerit, loungefiilis ja biletys ovat olleet laivan juttu. Kesäkausi 2021 näyttää tuovan uudistuneen ilmeen ja nimen The Boat Company.
Kesäinen turkulainen jokilaivakulttuuri on kiertelyä. Kun laivat ovat joessa tiheästi, on helppoa käydä vain "yksillä". Yksien välillä, rentoon oleskeluun tai "sunnarietkoihin" mainio paikka on Katarina. Harva sen kannella pizzoista, burgereista ja juomista nautiskeleva tulee ajatelleeksi laivan alkuperää. Sillä on höyrylaivahistoria 1800-luvulla. Tukholmasta tsaarin Venäjän kautta se on siirtynyt Aurajokeen.
Laivat ovat päätyneet Turkuun eri puolelta Suomea monenkirjavien vaiheiden kautta. Siltoja ei ole purettu eikä laivoja ole uitettu kyljellään. Ne on tehty muualla lähes valmiiksi ja ainoastaan ruuman osat on tuotu vesitse.
Yläosat on kuljetettu maanteitse ja laivat on koottu näköisikseen lopullisilla paikoillaan.
Joen viemät. Pizzakeisari Dennis Rafkin hankki 1981 jokeen Le Piraten, joka mainitaan Turun ensimmäiseksi ravintolalaivaksi. Kymmenisen vuotta myöhemmin laiva koki mystisen palon ja uppoamisen. Huhut vakuutuspetoksesta, omistussuhteista ja palon syistä puhuttivat kaupunkilaisia pitkään.
Le Piraten epäonnisesta lopusta huolimatta Aurajoki on otollinen paikka "säilyttää" vielä jollakin tavoin toimintakuntoisia laivoja. Joessa ei ole aallokkoa, vuorovettä tai pahoja virtoja.
Parasta Turun jokilaivaskenessä on monimuotoisuus. Laivoilla on omat brändinsä. Näkyvimpien ja kuuluvimpien rinnalla myös pienemmät ansaitsevat paikkansa.
Förin tuolla puolen eli lähempänä Aurajokisuuta sijaitseva Wanha rahtilaiva eli Rahtis on itäisen jokirannan kesäkorttelibaari ja ehkä hieman vanhemman väen viihtymispaikka.
Samalle suunnalle ankkuroitu Bruno II on entinen Ruotsin valtion satamahinaaja. Nykyisin laivan keittiöstä nousee ruokaa valkosipulietanoista metsästäjänleipään. Laivalla on varmasti kantiksensa mutta satunnaiselle ohikulkijalle sen fokus jää kysymysmerkiksi.
Jos jokilaivat pitäisi kategorisoida, luokkaan "helppoa, kaikille kaikkea" voisivat mennä Papa Joe ja Cindy. Ensimmäinen on rennosti rokkaava helpon pistäytymisen paikka. Livemusaa, trubaduurikeikkoja ja hyviä juomia. Jälkimmäinen on tarjoillut ruokaa ja juomaa perinteikkäästi jo parinkymmenen vuoden ajan. Omistajanvaihdos koronakesän 2020 alussa laittoi laivan aivan uusien asioiden eteen. Konseptin freesaus, jokilaivayrittäjien synergia ja lyhyemmän kesäkauden hyödyntäminen haastoivat.
Amsterdamissa jokilaiva-asuminen on arkipäivää. Turussa asuntolaivoja lähimmäksi pääsee entinen risteilyalus s/s Bore. Forum Marinumin edustalle jokeen ankkuroitu alus on valittu Suomen parhaaksi hostelliksi. Kansainvälisiä muusikoitakin hyteissään majoittanut Bore toimii nykyään Turun ammatti-instituutin opetuskäytössä.
Jokilaivoja pääsi tutkailemaan uudesta näkökulmasta 2013 alkaen. Aurajokeen hankittu entinen maantielautta sai heti yleisön suosion ja vuoden yrittäjäpalkinnon. Se oli innovatiivinen merkkituote, joka nosti jokea ja kaupunkikuvaa. Jakke Jokilautta seilasi Aurajokea aikatauluttomasti, mutta sen liikkeitä ja pysäkkejä voi seurata online.
Jokilaivan, kelluvan kesäterassin, kaupunkiristeilijän ja bilepaatin risteytys sai myöhemmin kumppanikseen toisen lautan. Nyt sekä Jakke että Aura suhaavat kesäisin jokea viihdytystarkoituksessa.
Juhannuskoivut, kalaverkot, kukat. Esposito on tunnettu näyttävyydestään. Legendaarisen jokilaivan terassi levittäytyy osin myös katualueelle. Läntisellä Rantakadulla on toki tilaa.
Espositon ympäristö on kaiken kansan kohtauspaikka. Täällä lenkkeillään, odotetaan Föriä, poiketaan Barkerinpuiston leikkipaikalta jätskikioskille, etsitään laadukasta illallispaikkaa tai kokoonnutaan seudun motoristien kanssa. Juomat, pikkusuolaiset ja trubaduurikeikat ovat tämän olohuoneen ydin.
Läntinen Rantakatu on portti merelle. Tänne ovat sijoittuneet Airistolle ja Naantaliin risteilyjä tekevät Ukkopekka, Rudolfina ja Rosita sekä Vitharun. Täältä pääsee Vepsään, Seiliin ja Nauvoon. Sekä aiemmin kauemmas ulkosaaristoon (Örö ja Utö).
Turun jokilaivakeskittymä on ainutlaatuinen. Laivojen ylläpito on kulttuuriteko ja niiden elinehto ovat ihmiset. Jokilaivat eivät ole kopioineet toisiaan ja ne kaikki ovat koukuttaneet omat kanta-asiakkaansa.
Joki ei tullut täyteen "juottoloita", kuten aikoinaan pelättiin. Sen sijaan jokilaivojen imussa jokivarteen on syntynyt joukko persoonallisia ravintoloita ja kahviloita.
Haasteellisissa ajoissa jatkon ja menestyksen avaimia ovat somemarkkinointi, innovointi ja uudistumiskyky.
Uusissa kaupunkivisioissa Aurajokea tullaan hyödyntämään innovatiivisin asumismuodoin. Suunnitelmissa on myös mm. jokirantauimala ja uusia reittejä merelle.
Ja jos jokilaivoja ei pääse kokemaan isosti, jokea voi kokea pienimuotoisemminkin. Låna -vene pariksi tunniksi keskustasta omalle porukalle, Föli-vesibussi Ruissaloon tai nopea Föri-risteily Turusta Åboon ja takaisin.
