Elokuvien Turku
Kostea baari-ilta Vareksen tapaan. Jokirantaa ja Ruissalo-hengailua Levottomien tyyliin. Ruotsinvallan aikaista naisenergiaa Turun linnassa, bile-illan jälkeinen yöruoka Aurajoen klassikkogrillillä. Jep. Kaikki toteutettu leffoissa, täällä Turussa.
Turusta kehittyi 2000-luvulla Suomen elokuvapääkaupunki, jona aikana Turun seudulla on kuvattu yli 60 pitkää elokuvaa ja tv-sarjaa kotimaisista monikansallisiin. Toiminnasta draamoihin, huumorista lastenleffoihin. Yhtäkkiä kansainvälisetkin tuotannot halusivat tulla tänne. Miten tässä näin pääsi käymään?
Elokuvataiteen laitos, Aku Louhimies, Mikko Kouki, Turku, oikea ajoitus ja sattuma. Näistä elementeistä syntyi ensimmäinen 2000-luvun Turussa kuvattu menestysleffa Levottomat. Kaupunki, Ruissalo ja saaristo taustoittivat nuorten aikuisten relaus- ja sekoilukuplaa. Kohu nousi seksikohtauksista ja uuden vuosituhannen lausahdukseksi leffasta nousi "mikään ei tunnu miltään".
Kirjat ja elokuvat ruokkivat toisiaan. Turkulaisdekkaristi Reijo Mäen turkulainen lain molemmin puolin liikkuva etsivä Jussi Vares alkoi kiinnostaa elokuvantekijöitä. Yhtäkkiä Turussa kuvattiin nopeassa tahdissa vuoden 2010 aikana useita (ei niin menestyneitä) Vares-leffoja. Määrä ei korvannut laatua. Kriittistä palautetta satoi: elokuvia pidettiin heikkolaatuisina ja tuotantoja kiirehdittyinä. Katsojaluvut putosivat. Vares-saaga näytti tulleensa tiensä päähän. Katsotuimmaksi jäi Vares - Pahan suudelma, joka oli myös vuoden 2019 Elokuvapäivän kruunaava iltanäytös Vartiovuoren kesäteatterissa.
Elokuvakaupunki Turku ry Scene on vuonna 2014 Turun kaupungin, Turun ammattikorkeakoulun ja Linnateatteri ry:n perustama yhdistys, joka kokoaa yhteen kaiken elokuviin liittyvän Turun seudulla ja tarjoaa turkulaisille elokuvaelämyksiä ja -kokemuksia. Vuodesta 2015 alkaen Scene on järjestänyt kahdesti vuodessa Elokuvapäivän, josta on jo muodostunut rakastettu turkulainen perinne.
Länsi-Suomen elokuvakomissio puolestaan toimii osana seudun kehitysyhtiö Turku Science Park Oy:tä. Komissio sai alkunsa jo vuonna 2003 ja vakiintui nykymuotoonsa vuonna 2006, jolloin se tuli osaksi Turun Seudun Kehittämiskeskusta. Elokuvakomissio markkinoi Turun seutua kuvauspaikaksi niin kotimaisille kuin kansainvälisillekin tuotannoille. Lisäksi Länsi-Suomen elokuvakomissio tarjoaa monipuolista apua ja neuvontaa alueella kuvaaville tuotannoille sekä edistää alueen av-alan kasvua ja kehitystä.
Tiivis yhteistyö monien eri alojen paikallisten yrittäjien kanssa, monipuoliset kuvauslokaatiot, toimivat järjestelyt, rahoitus... Kun kaikki koottiin yhteen, elokuvallista Turkua oli helpompi myydä. Länsi-Suomen elokuvakomissio ja Scene ylläpitävät yhdessä alueellista avustajarekisteriä.
Jo ennen Vares-leffojen isoja tuotantoja Turku oli alkanut kiinnostaa tekijöitä. Vuosina 2005-06 asialla oli jälleen Aku Louhimies. Uskonnollisesta teemastosta ja ristiriidoista kertova Riisuttu mies tiivistyy mielessäni yhteen otokseen: hiprakassa olevat kirkonmiehet kaljakasseineen fillaroimassa kesäisessä Turun keskustan jokirannassa. Turku oli hieno kulissi, elokuva palkittiin miessivuosan Jussipatsaalla ja kohu nousi käsikirjoittajan ja tekijöiden välisestä sopimuskiistasta. Katsojilla mitattuna menestys jäi vaisuksi.
Turku on osannut hyödyntää hienosti saaristoaan elokuvamiljöissä. Turkulaiskirjailija Leena Landerin synkkä draama Tummien perhosten koti kuvattiin Kulhon saaressa, jonne myös poikakodista kertova romaani sijoittui. Myös komediallinen Viikossa aikuiseksi filmattiin Turun saaristossa. Näissä leffoissa Turku oli kuitenkin enemmän kulissi, satunnainen tapahtumapaikka.
Kaupunkia on kuvattu jokirannoista kirjastoon, baareista ja ravintoloista nakkikioskille, Föriltä kylpylään ja sataman nostureista kirkkoihin.
Henkesi edestä (2015) on paitsi loistava draamaelokuva, myös katsaus nyky-Turkuun. Kirjastosilta, pääkirjasto, Tyks, keskusta ravintoloineen ja kirkkoineen, Koroistenniemi. Näyttäviin kuviin pääsee myös elokuvan draaman kaaren kannalta olennainen Paraisten Kirjalansalmen silta.
Talvella 2017 saatiin Turusta hieman erilaista ilmettä. Varissuolla, Runosmäessä ja Turun satamassa kuvattiin suomalais-meksikolaista yhteistyötä. Bayoneta - viimeinen isku näytti karumpaa Turkua. Kansainvälinen tuotantoryhmä hehkutti kaupunkia, mutta katsojia leffa ei löytänyt.
Muun muassa Naantalin kylpylässä hölmöillyt Luokkakokous nousi yleisön suosikiksi. Leffa nauratti ainakin nuorisoa. Nuorisoelokuvista Turun seudulla on kuvattu mm. Hulluna Saraan ja Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset, joihin haettiin näyttävästi somekampanjoinnilla paikallisia nuoria avustajiksi. Lastenelokuvista mainittakoon tuorein: Onneli ja Anneli ja nukutuskello. Turku ja Naantali muokkautuivat myös absurdiksi omalakiseksi maakseen, kun sarjakuvasta elokuvaksi muunnettua Fingerporia kuvattiin täällä.
Koska Turusta on kehittynyt Suomen "pienois-Hollywood", Elokuvapäivän piti syntyä juuri tässä kaupungissa. Scene, Turun kaupunki ja useat yhteistyökumppanit ovat järjestäneet jo vuodesta 2015 ilmaisia leffanäytöksiä ympäri kaupunkia. Kun tavoitteena on saada koko kaupunki katsomaan elokuvia, katsomot voivat olla kouluissa, nuorisotiloissa, kauppakeskuksissa, ravintoloissa, baareissa, kirkoissa tai kodeissa. Kaksi kertaa vuodessa kaupunki muuttuu isoksi elokuvateatteriksi. Syksyisin illan päätteeksi on yleensä esitetty ulkoilmanäytöksenä jokin alueella kuvattu leffa.
Tänä vuonna Elokuvapäivän illan kruunun saa Onnenonkija. Se onkin jokaisen Turku-bongarin aarrearkku. Tässä leffassa yhtä pääroolia näyttelee nimenomaan kaupunki. Tavallista myöhempään ajankohtaan (10.10.) siirretty syksyn elokuvapäivän iltanäytös Paavo Nurmen Stadionilla vedetään turvallisesti koronasäädösten hengessä.
Näyttävin, kuuluisin, kansainvälisin ja kallein Turussa kuvattu leffa on Tyttökuningas. Mika Kaurismäen ohjaama kansainvälinen tuotanto kuvattiin pääosin Turun linnassa. 2015 ensi-iltansa saanut elokuva kertoo kuningatar Kristiinan tarinan Ruotsin hallitsijana 1600-luvulla. Linnan lisäksi Luostarinmäen käsityöläismuseo, Turun tuomiokirkko ja lähiseudut näkyvät kuvissa.
Ruotsi-Suomen ajankuvaan Turku on taipunut hienosti ja sujuvasti. Syksyn 2020 suuri kotimainen uutuuselokuva Tove näyttää miten Turku on lavastettu sodanjälkeiseksi Pariisiksi.
Kaupunki on osannut hyödyntää ja tuotteistaa elokuvamainettaan. Opastetuilla Movie Walk -teemakierroksilla kävellään kuvauspaikoilla ja kuullaan tarinoita kulissien takaa. Kierroksen voi päättää vaikkapa kaupungin oman yksityisetsivän Jussi Vareksen kantabaariin Uuteen Apteekkiin, jossa tilataan luonnollisesti herran nimikkojuoma Talonmiehen vapaapäivä eli jallukola ilman kolaa. Sen äärellä voi täytellä elokuva-avustajahakukaavaketta ja haaveilla olevansa osa Turun elokuvaskeneä.
Leffakatsojana muutos parissakymmenessä vuodessa on valtava. Ysärin lopussa ja 2000-luvun alussa etenkin opiskelijoita hemmoteltiin. Oli edullisia iltapäivänäytöksiä, alennuksia opiskelijakortilla. Ja oli vaihtoehtoja. Mainstream-leffat pyörivät Finnkinolla Kinopalatsissa, taide-elokuvat ja pienemmän yleisön leffat Juliassa ja myöhemmin Thaliassa sekä arthouse-elokuvia tarjonneessa Dianassa.
Yhden salin teatterit kompastuivat korkeisiin vuokriin ja koviin henkilökuntakustannuksiin sekä elokuvien valintoihin, menestykseen ja katsojamääriin.
Finnkinon yksinvaltius jatkui lähes koko 2010-luvun. Onneksi paikallisia haastajia on löytynyt. Yrittäjävetoiset Kino Diana ja Kino Piispanristi jatkavat pienten leffateatterien perinnettä.
Tämä elokuvajuttu alkoi Aku Louhiniemestä. Häneen se päättyykin. Ja Turun saaristoon. Poikkeusvuoden poikkeussäännöillä Seilin saaressa on kuvattu kotimaista draamaa. Juhani Ahon 1893 julkaistusta romaanista innoituksensa saanut Odotus on Suomen ensimmäinen hiilinegatiivinen elokuvatuotanto. Leffan on tarkoitus saada ensi-iltansa vuoden 2021 aikana.
Etenkin tässä haastavassa ajassa kaikille kotimaisille leffoille toivoo katsojia ja tukijoita.
