Luolavuoren luonnonsuojelualue
Miksi lähelle on niin vaikea mennä? Muutin Turkuun 25 vuotta sitten, joten aikaa tämänkin luontokohteen haltuunottamiseen olisi kyllä ollut. Miksi niin moni helposti pyöräillen ja kävellen saavutettavissa oleva alue on jäänyt tutkimatta?
Luolavuoren kaupunginosaan perustettiin Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi 25 hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue osana Luontolahjani satavuotiaalle -kampanjaa.
Ilpoisten kaupunginosan ja Luolavuoren vesitornin välisellä alueella sijaitsevalla luonnonsuojelualueella on yksi Suomen komeimmista luolista, jolla on pituutta peräti 45 metriä, varhaismetallikautisia kivistä kasattuja hautaröykkiöitä ja Ropokiveksi kutsuttu vanha Turun kaupungin rajakivi satojen vuosien takaa.
Luolavuoren luonnonsuojelualueella on luonnontilaista männikköä ja korpimaista vanhaa metsää. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaan lahopuun määrä metsässä on huomattava. Historian kerroksista kertoo Litorinameren muinaisranta 7000-8000 vuoden takaa.
Luolavuori todistaa kaupunkiluonnon moninaisuutta. Vilkkaasti liikennöidyiltä kaupungin valtaväyliltä voi helposti päätyä luonnonrauhaan. Täällä termi lähivirkistyskohde herää eloon.
Turun kaupungin alueella on 15 luonnonsuojelulailla perustettua luonnonsuojelualuetta, joiden yhteenlaskettu kokonaispinta-ala on 614 hehtaaria. Turun vanhin luonnonsuojelualue on 1933 perustettu Choraeuksen alue Ruissalossa.
Täydellinen kesäaamu lähiöluonnossa? Luolavuori on asuma-alue vain kolme kilometriä Turun keskustasta.
Alueen rakennuskanta koostuu pääosin 1950-luvulla rakennetuista kerros- ja pientaloista. Luolavuoren itäreunassa on tunnetun arkkitehti Aarne Ehojoen toimiston suunnittelema Petreliuksen asuinalue, jonka maamerkkejä ovat Henrikinkirkko ja Tähkäpuisto.
Lohkareinen maasto on muodostanut täällä lukuisia luolia, joista laajin on antanut koko kaupunginosalle nimen.
En lähtenyt tänne kuitenkaan sen tunnetun luolan perässä, vaan uteliaana ottamaan yhtä itselleni tuntematonta aluetta haltuun.
Opastaulusta päätellen valaistu kuntopolku näyttää olevan simppelein tapa tutustua alueeseen.
Kartalla suhteellisen pieneltä vaikuttavalla kävelymatkalla olisi saatavilla havumetsää, lehtimetsää, kiviä, louhikkoja, jyrkänteitä, muinaisjäännöksiä ja aktiviteettejä ulkokuntoilulaitteista frisbeegolfrataan.
Leveää helppokulkuista luontopolkua reunustavat isot sammaleen peittämät kivet. Mieleen tulee etäisesti itselleni niin rakkaan Islannin laavakivikot. Tosin siinä missä Islannissa on puutonta avaruutta, täällä on tiheää korkeaa männikköä.
Ufo keskellä metsää. Luolavuoren vesitorni on hämmentävä näky. Kuin se olisi pudonnut jostakin tänne keskelle Varsinais-Suomalaista luontoa. Lenkkeilijät ja koiranulkoiluttajat eivät rakennusta hätkähdä, vierailijan kamera laulaa.
Kaikille luonnonsuojelualueen käyttäytymissäännöt eivät näköjään ole selvillä. Infotaulussa muistutetaan kielletyistä asioista ja todetaan ilman lupaa tapahtuneesta puiden kaadosta ja maapuiden pilkkomisesta ja poisviennistä.
Juomatauko miltei helteisessä aamussa infotaulua lukien perehdyttää alueen kasvillisuuteen. Tunnusomaisen mäntyvaltaisen kangasmetsän kasveja ovat mustikka, puolukka, juolukka ja kanerva. Kallioimarre verhoaa suuria kiviä.
Kalliolle kukkulalle. Polun varteen osuu vähän jyrkemmän näköinen kallio. Upeasti kivikosta kaartuvien mäntyjen takia tänne pitää kavuta. Täällä on hyvä pitää hyttysvapaa tauko.
Syvemmällä metsässä on siirtolohkareita, ja täältä löytyvät eräät Turun parhaista kiipeilypaikoista.
Lenkki jatkuu. Eräs koiranulkoiluttaja kiinnittää huomioni. Hänen jäljissään bongaan kapeamman polun, joka onkin tie aivan toisenlaiseen luontoon. Yhtäkkiä ollaan keskellä apiloita, päivänkakkaroita, vehreää niittymaista maisemaa. Täysi yllätys!
Luolavuoren luonnonsuojelualue sijaitsee korkean täyttömäen ja Luolavuorenpuiston välissä. Maaperä on turkulaisittain tuttua kakoliittia eli kakolangraniittia. Korkeimmat kohdat kohoavat 53 metriin.
Täyttömäki syntyi Peltolan kaatopaikan ja Ilpoisten maankaatopaikan myötä.
Paikallisille kukkula on hyvä paikka käydä ampumassa uudenvuoden ilotulitteet ja seurata kaupungin ilotulituksia.
Vihreydestä huumaantuneena kävelen polkua ylöspäin. Jossain kohtaa tajuan vilkaista taaksepäin. Täältähän avautuu Turku. Loppumetrit lähes juoksen.
Perillä panoraama huimaa. En todellakaan tiennyt, että täältä näkyy melkein koko Turku.
Bongaan tuttuja maamerkkejä ja hämmästelen täysin uutta näkökulmaa kaupunkiin.
Puolenpäivän helteessä on helppo myöntää, että auringonotto alkoi paluumatkalla kiinnostaa pimeän luolan etsimistä enemmän. Ylen tv-sarja Egenland on hoitanut tuon homman hienosti, joten palailin kotiin tavoitteeni saavuttaneena.
Miksi lähteä Luolavuoreen? Helppo kohde, kätevästi fillarilla ja bussilla. Hyvin hoidettu leveä luontopolku.
Yllättävät luonnon ja maiseman vaihdokset. Luontokohde lähiöiden keskellä, metsäpolkuja, kuntorata ja Ilpoisten palloiluhalli.
Lenkki- ja hiihtolatupolkujen verkoston moninaisuus ja laajuus hämmentää. Läheltähän yltää vaikka minne!
Ja tietenkin ne huikeat näköalat Turkuun.
Luolavuoren luonnonsuojelualue
Yle Areena: Egenland Jakso 1: Kesäinen Turku
