Turkulaista kaupunkitaidetta
Se ottaa kantaa, reagoi aikaan, sulautuu maisemaan tai erottautuu, pysyy tai katoaa. Se ilmentää kaupungin historiaa monimuotoisesti, ärsyttää, hymyilyttää.
Turkulainen kaupunkitaide 2000-luvulla on kaupunkilaisten maalaamia sähkökaappeja, muraaleja, graffiteja, valotaideteoksia, veistoksia, patsaita, innovatiivisia rakennelmia, heijastuksia kaupungin historiasta ja visioita tulevaan.
Vuonna 1994 kaupunki kohisi. Carro Celeste eli Taivaalliset vaunut paljastettiin jokirannassa Kaupunginteatterin naapurissa. Siitä tuli hetkessä puheenaihe ja kaupungin haukutuin kohde. ”Sinistä piknikpöytää” kritisoivat niin kaupunkilaiset kuin taidepiiritkin. Näkyvimmän kritiikin osoitti turkulainen taiteilija Pepe Conzales, joka kävi lyömässä yön pimeydessä taideteoksen kylkeen lasikuituisen kirveen.
Jos koboltinsininen kumipyörillä varustettu laatta varasti huomion ysärin alkupuolella, saman teki pinkki plastiikka-eläin ysärin lopulla. Posankka oli Alvar Gullichsenin avantgardistinen kannanotto geeniteknologiaan.
Posankassa yhdistyvät Kaj Stenvallin ankat ja Harro Koskisen taide. Turkulaisen Pro Cultura -säätiön ympäristötaideprojekti kulminoitui vappuna 1999 kun Posankka uitettiin pitkin Aurajokea pinkin kylpylähotellin edustalle.
”Jyrki haista paska”. Kaupunkitaide elää hetkessä. Tammikuun 2021 alussa urbaani kaupunkitaide reagoi ja otti kantaa graffitin muodossa. Tämä kuvallinen mielenosoitus Veistämönaukiolla tuskin jää pysyväksi, mutta sillä on merkitys rasisminvastaisessa työssä ja koronataiteessa. Se on myös osoitus siitä, että politiikka ei ole irrallaan taiteesta.
Muraalit ja graffitit ovat olennainen osa Turun julkista kaupunkikuvaa. Upeart Festival on toteuttanut vuodesta 2016 julkista kaupunkitaidetta ympäri maata. Urbaanin nykytaiteen edustajana kuvataiteilija Wasp Elder maalasi kenties yhden nyky-Turun kuvatuimmista kohteista.
Kerttulinmäen kerrostalon päätyyn taiteiltu vanhaan suomalaiseen valokuvaan perustunut ”Sukupolvien harmonia” on nyt historiaa, kun talon julkisivuremontti poisti maalauksen keväällä 2020. Vanhan hirttokukkulan karun muistomerkin kanssa nämä taideteokset muodostivat kiinnostavan keskustelun.
Seinämaalauksia ja julkisia graffiteja voi bongata ympäri kaupunkia. Jokikadun hämäristä bunkkereista on parissakymmenessä vuodessa muokkautunut arvokiinteistöjä ja nyt ulkoilureitistön varrelta voi bongata värikkään graffitinomaisen maalauksen lähellä Helsinginkadun siltaa. Entisen punk-alueen kapinasta tässä hyväntuulen maalauksessa ei ole jälkeäkään.
Ratapihankadulla isoa seinäpintaa korostaa näyttävä ”Tervetuloa Turkuun” -seinämaalaus. Toisaalla vanhan turkulaisen makeistehtaan muistoa kunnioittaa iso ”Lakupiippu” -maalaus Leaf-centerin seinässä ja ”Pino” juhlistaa Turun nuorisosäätiötä Luostarinkadun koulun päädyssä. Eerikinkadun alkua hallitsee puolestaan ”Harvest”.
Kaupunkitaide voi olla konkreettisesti maanläheistä ja katutasossa tai vertikaalista, kaupungin silhuettia hallitsevaa. ”Tiedon häivä” on kunnianosoitus Turun akatemialle, tieteentekijöille ja tutkijoille. Vanhan Akatemiatalon aukiolle sijoitettu julkaisuajankohtanaan 2003 kolmiosainen teos koostui kadun pronssikehästä, Maaherran makasiinin päätyseinään heijastetusta videotallenteesta ja Akatemiatalon yläkerran ikkunan tutkijankammion valosta. Maaria Wirkkalan taideteokselle myönnettiin vuonna 2003 Ympäristötaidekohde -kunniakirja. Teoksen idea oli muuntuvat elementit ja monikerroksisuus. Nyt jäljellä on vain rengas historiallisella kadulla.
Majakan tavoin Turun kaupunkikuvaa määrittää yksi taideteos. Turku Energian voimalaitoksen savupiipun mystinen numerosarja on yksi kaupungin maamerkki ja ikoni. Mario Merzin ”Fibonacci Sequence 1-55” oli Turun kaupungin Pro Cultura -säätiön ensimmäinen ympäristötaideteosprojektissa paljastettu taideteos. Se perustuu 1200-luvulla italialaisen matemaatikon kehittämään numerosarjaan, jossa sarjan kukin luku on kahden edellisen luvun summa.
Kaupunkitaide on tehty kaupunkilaisille, ja kaupunkilaisten toimesta. Turku Energia innovoi ankeanharmaiden sähkökaappien kaunistamisen vuonna 2004. Taidesähkökaappeja löytyy Varissuon startin jälkeen etenkin Portsasta. Maalaustempauksia ovat lähteneet toteuttamaan useat paikalliset taiteilijat, koulut, kaupunginosayhdistykset, kulttuurialan toimijat ja Taideakatemia. Tätä nykyä taidesähkökaappeja on jo yli 150 ympäri kaupunkia.
Maalaustaide on laajentunut myös sähkömuuntamoihin. Näyttävä esimerkki on Luolavuoren kaukolämpötunnelin suuaukon ”Vuorenneito” ja sen jalanjäljissä muut kaukolämpöpumppaamojen taideteokset.
Erilaisia muotoja, pintoja ja tekniikoita hyödynnettiin Turun kaasukellon kaasupallossa, josta vastasi myös Turku Energia. Pallon valaisu ja sen pintaan heijastettu videotaideteos ”Elements” houkutti ihmisiä etenkin syysiltoina ja Turun päivänä.
Viime vuosien jokirannan kulkijoiden somehittejä ovat olleet poseeraukset ”Tähtiin tähyävien” hengessä. Niiden kanssa tai niitä matkien. Myllysillan molemmille puolille Aurajoen varteen pystytetyt karun realistiset pronssiveistokset kuvaavat ihmisen eri ikävaiheita. ”Huomenna”, ”Tänään”, ”Hetki” ja ”Eilen” kutsuvat istumaan viereensä ja miettimään elämää. Teossarja paljastettiin Turun päivänä 2013.
Aurajokirantaa haluttiin elävöittää taiteella etenkin Turun kulttuuripääkaupunkivuotta 2011 varten. Harva taitaa tietää, että vettä ja valoa kuvastava ”Pilvet” hotelli Marina Palacen edustalla on myös yllätyslahja hotellikiinteistön omistavalle Heikki ”Hese” Salmelalle.
Jokiranta on taideteosten juhlaa matkalla Turun linnalle. Kaikki kaupunkilaiset tuntevat varmasti Valaan pyrstön. Siis sen suihkulähteen Aurajoessa, jossa massiivisesta vedestä kohoavasta veistoksesta valuu kesäisin vettä ja talvisin sen valaistu figuuri rytmittää joen alajuoksua. ”Harmonia” yhdistää luonnonympäristön, taiteilijan mielikuvituksen ja nykyajan tekniset mahdollisuudet.
”Symbiosis” ja ”Päivänkakkara”. Forum Marinumin lähiympäristö pursuaa taidetta. Taiteilija Stefan Lindforsin ”Symbiosis” yhdistää kaupunkitaiteen ja kantaaottavan ympäristötaideteoksen. Saaristomeren luontoa kunnioittava teos paljastettiin Turun Itämeri-päivien aikana 2014. Lahjoitukset luonnon puolesta saavat nimilaattansa teoksen pinnassa ja jalustassa. Symbiosis on eräänlainen Turun Walk of Fame.
”Päivänkakkara” jatkaa puhetta luonnon kauneudesta ja sen monimuotoisuuden säilyttämisen puolesta. Monumentaalisesta, lapsiin vetoavasta teoksesta tuli tilapäiseksi suunnitellusta ulkoveistoksesta pysyvä osa Turun kaupunkikuvaa. Lumisateet ja tuulet ovat taivuttaneet osaa kukan terälehdistä, mutta se sinnittelee ja on yksi jokirannan kuvatuimmista kohteista.
Itsenäisyyspäivänä 2017 kaupungin julkiset väylät tukkeutuivat. ”Luminous” -valotaideteos valaisi Turun linnan muurit ja seinät. Niihin projisoitiin suomalaisuuteen ja Suomen luontoon liittyviä kuvia.
Valotaiteilija Kari Kolan itsenäisyyden juhlavuoteen liittyvä taideteoskokonaisuus nosti suomalaisille tuttuja maamerkkejä, historiallisia kohteita ja luontoa esiin valojen avulla Olavinlinnasta Saana-tunturille.
Mittava projekti päättyi 5.-6.12.2017 Turkuun. Itsenäisyyspäivän aattona Turun linnan sisäpihojen ja linnan muurien ikkunat hohtivat sini-valkoisissa sävyissä. Tapahtuma huipentui eri taidemuotojen monituntiseen spektaakkeliin linnan sisäpihalla. Spektaakkeli oli myös linnalle suuntautunut yleisöryntäys, kun jopa yli 20 000 taidenälkäistä ja uteliasta ihmistä ruuhkautti Turun linnan seudun. ”Satamassa pahin ruuhka vuosikymmeniin” uutisoi Turun Sanomat.
Matkalla linnalta kaupunkiin joen itärantaa hallitsevat Wärtsilän vanhat nosturit. Ne muistuttavat kaupungin pitkästä laivanrakennus- ja telakkahistoriasta. Purkua vaaditut nosturit saivat valaistuksen jokirannan kunnostuksen ja kulttuuripääkaupunkivuoden myötä.
Viimeistään suuret purjelaivatapahtumat ovat nostaneet nosturit kaiken kansan silmiin uutiskuvissa. Piti löytää tarpeeksi rohkea yrittäjä avaamaan ravintola nosturiin.
Telakkaranta vaikuttaa olevan merellisen ja kaupunkimaisen Turun uusi kohtaamispaikka. Suunnitelmat uimalasta ja joen alajuoksun kehittämisestä ovat kunnianhimoisia, mutta realistisia etenkin Harppuunakorttelin asuinalueen kehittyessä.
Aurajokirantaa on kohennettu 2000-luvulla merkittävästi. Jokirannan muurien valaistus, Myllysillan valot, Teatterisillan jouluiset ”Satusillat” ja Kirjastosillan teemavalaistukset ovat konkreettisia esimerkkejä valotaiteen merkityksestä kaupunkikuvalle. Keskeneräistä kaupunkia voi nostaa esiin valoin, kuten Börsin uuden hotellin työmaalla on tehty.
Kaupunkitaide on tehty herättelemään aisteja. Yliopistonkadun kävelykadulla ”Onnenhevonen” houkutti koskettelemaan, olihan sen pinta koristeltu eri maiden kolikoilla, mitaleilla ja kunniamerkeillä. Taideteos oli eräänlainen moderni onnenlähde ja toivomuskaivo. Äänimaailmaan kosiskeli Yliopistonmäen ”Big Bang Echo”. Spektroliittisen kivimöhkäleen idea oli vastaanottaa sähkömagneettista säteilyä ja muuttaa se ääneksi. Kohina on vaimennut. Nykyopiskelijat tuskin tietävät kiven historiaa.
Kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisissa 2011 Turku näytti miten monimuotoista ja helposti lähestyttävää kaupunkitaide voi olla. Aurajoen yllä sirkusteltiin maagisesti. ”Uraputki” näytti opiskelija-arkea, Jan Erik Anderssonin ”Sipulisauna” toi taiteen ja suomalaisen saunan keskelle kaupunkia. Halistenkoskella nähtiin kannanottoja luonnon puolesta.
Parhaimmillaan kaupunkitaide on kun se näkyy, kuuluu, ottaa kantaa ja on tyylikästä. Simppeli teksti ”Välitä” Tuomiokirkon portailla oli paitsi kommentti vuoden 2020 Black lives matter -keskusteluun, myös muuhun taidepuheeseen.
Tuolla sanalla Turku otti kantaa ja osoitti olevansa moderni ja tiedostava eurooppalainen kaupunki. Se kertoo myös taiteen osuudesta kaupunkitilassa, osana kulttuuria ja arkielämää.
