Turku matkaopaskirjoissa
Kilpailunhalusta ja voitontahdosta se lähti. Ei pitänyt muuta kuin jakaa parhaat Suomi-vinkit matkamedia Tripsterin syyskisaan. Kun lapaan syötettiin Turku, omista kokemuksista vinkkasin kaiketi ne ei-perinteisimmät. Palkinnoksi sain lähes 500 sivua luettavaa Matkaopas Suomi -kirjan muodossa.
2023 ilmestyneessä oppaassa Turulle ja Varsinais-Suomelle kirjoitettu luku herätti uteliaisuuden. Miten Turku näyttäytyy matkaopaskirjoissa. Mitä nostoja tehdään. Millä kulmalla Turkua lähestytään. Miten Turusta kirjoitetaan. Onko kaupungista löydetty uusia puolia.
Turku-oppaita on toki kirjoitettu valtakunnallisesti kustannettuina, mutta paikallisuus näkyy vahvasti. Kirjoittajina, kuvaajina ja teosten tukijoina vaikuttavat turkulaiset tekijät ja toimijat. Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 -hanke on inspiroinut tekstejä. Kuvin ja sanoin on pyritty ilmaisemaan perinteisenä koetun Turun ohella uudenlaista kaupunkitilaa. Ääniä ovat saaneet harvemmin nähdyt kaupunginosat, visuaalisuus, aistielämykset, luonnonilmiöt, tunnelmat ja ihmiset. Myös omille havainnoille on annettu tilaa.
Turun pääkirjaston Turku-hylly näyttäytyy moninaisena. Aurajokea, Aurajokilaaksoa, Saariston rengastietä, Turun seudun luonto-opasta. 1976 kirjoitettu Puutalojen Turku aikalaisvalokuvineen on omanlaisensa opas menneeseen Turkuun. Kirjan kuriositeettina takasisäkanteen liimattu "lainauskorttitasku".
Varsinaisia matkaopaskirjoja Turusta on julkaistu niin vähän, että pitää tutkailla myös muita Turku-aiheisia matkailuun liittyviä kirjoja. Niissä painotus on Aurajoessa. Valokuvaajat ovat taltioineet jokivarren vuodenaikoja, ihmisiä Aurajokilaakson varrella, ihmisen vaikutusta maisemaan.
Parhaimmillaan Turku-opaskirja onnistuu olemaan kokoelma tyylikkäitä valokuvia, persoonallisia esittelykirjoituksia ja yllättäviä faktoja. Olematta kuitenkaan se perinteiseksi mielletty opaskirja. Tästä mainita teokselle "Aurajokilaakso – Elävä kansallismaisema".
Jokea seuraillen kirjoissa matkataan siltoja ja taideteoksia huomioiden. Kuvissa ja teksteissä kerrataan kaupungin muotoutumista joen varrelle. Linna vartioi joen suulla, föri kuljettaa työläisiä laivanrakennushommissa. Jokikävelyillä keskitytään lähes täysin välille Tuomiokirkkosilta – Turun linna. Jos kirjoissa löydetään yläjuoksulle, täsmäpaikannus on Koroisten risti. Matka Koroisiin kuvataan eräässä kirjassa kylmimpien vuodenaikojen mukaan pukeutuen, voimajohtojen ja alkoholistien asuntolan siivittämänä.
"Kun hän [matkailija] astelee pitkää Linnankatua, joka linnasta alkaen kulkee koko kaupungin halki, niin vaeltavat hänen sisällisen silmänsä ohi ruhtinaat, korkeat hallitusmiehet, loistavat ylimystöt, sotajoukot ja rahvaat, jotka ovat vaeltaneet tätä samaa tietä hajaantuakseen sen päästä maan eri osiin, taikka sen kaikista ääristä kokoontuakseen yhteiseen keskustaan." (I.K.Inha 1908).
Turku Kirjailijan kaupunki -teos tutustuttaa lukijan kirjallisin lainauksin ja tuokiokuvin turkulaisuuteen ja kaupungin historiaan. Opuksesta tulee väkisinkin paksu kun samoihin kansiin mahduttaa historiantutkijat, kulttuurielämän vaikuttajat ja tavan turkulaiset.
Kuvakirjoihin on löydetty näkökulmia muuttuvasta kaupungista. Massiivinen jokilautta, vanha veturi muutosten keskellä rautatiehankkeissa, yksinäinen kaupunkipyöräilijä yösumussa, kauppatorin kulman suojateiden maalaukset…
Kuvallisissa kirjoissa keskitytään hetkiin, yksityiskohtiin. Ne toimivat lähinnä suosituksina laajempaan perehtymiseen.
"Tois pual jokke ja takasi". Turun murteesta vitsillä ja vakavissaan. Aiheesta löytyy sisältöä kaiketi kaikissa mediakanavissa. Kieltä ja sen murrevivahteita on tutkittu akateemisesti. Kenties tunnetuimpana edesmennyt turkulainen kielitieteilijä ja Turun yliopiston fonetiikan professori Kalevi Wiik. Erityisesti kotikaupunkinsa Turun murteen tuntija julkaisi aihepiiristä sekä tietokirjoja että lukuisia lehtikirjoituksia.
Putosik Akrikola Aurajokke? Varsinainen kirjalöytö täynnä hulvatonta kieli-ilottelua. Kristiina Elon ja Veepee Lehdon teoksessa vanha ja nykypäivän Turku käyvät herkullista dialogia. Elo on kaivanut vanhoista kirjoista ja sanomalehdistä Turkuun liittyviä kirjoituksia 1700 ilmestyneestä Daniel Jusleniuksen Aboa vetus et novasta 1830-luvun Turun Wiikko-Sanomiin, Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä 1900-luvun alun Turun Sanomiin. Näitä kommentoi viistosta nykynäkökulmasta Turun murteella turkulainen laulaja-lauluntekijä Lehto, jonka tunnetuin murrejulkaisu lienee Kui, sanos Aku -albumi, jossa "Ankkalinnan väki puhuu sujuvaa Hämeentullin turkua neljässä eri ankka-klassikkotarinassa".
"Tarttis tehrä jotain". Heidekenillä syntynyt edesmennyt presidentti Mauno Koivisto teki turkulaisuuden ja Turun murteen hyväksi paljon. Muun muassa hänen jalanjäljissään kuljetaan kierros Löydä Turku – kirjassa. Kirjoittajat starttaavat turku – suomi -sanakirjaosuudella, tekevät arkkitehtuurikierroksia, pureutuvat Turun taudin purkuvimmaan, katsastavat ravintoloita ja yöelämää. 1999 julkaisussa puhutaan vielä markoista, haikaillaan ilmiselvästi menneeseen.
Teksti on välillä setämäistä; "näitä kahden nuotin teknomusiikkia volyymi kaakossa soittavia paikkoja", "Turussa ei siis missään voi syödä turkulaista/suomalaista ruokaa". Hyväksynnän saa sentään tämänkin päivän yöruokaklassikko Mantun Grilli.
Yksi kirjan nostoista on luonnollisesti Jussi Vareksen kierros. Turkulaisen dekkarikirjailijan Reijo Mäen legendaarinen hahmo on saanut myös oman julkaisunsa: Vareksen Turku. Fiktiivisen yksityisetsivän toinen koti on olutkapakka Uusi Apteekki. Kirjassa seurataan Vareksen kulkua kaupunginosissa Vares-dekkarien sitaattien saattelemana. Vares on inspiroinut myös opastettuihin kävelykierroksiin.
Olet tässä (Turku). Meiju Niskalan uudenlainen matkailukonsepti kirjan muodossa tarkastelee kaupunkia elämyksellisistä lähtökohdista. Perinteisten nähtävyyksien sijaan esitellään mm. kaupungin romanttisimpia ensisuudelmapaikkoja, uskomattomampia kaupunkilegendoja, rumimpia nähtävyyksiä ja rauhallisimpia paikkoja ajantajun kadottamista varten.
Monimuotoinen kirja on sekoitus päiväkirjamaisuutta, vanhoja valokuvia, aistihavaintoja ja aistien herättelyä, modernia ystäväkirjaa ja suoritettavia tehtäviä pullopostista lentokonebongaukseen ja kerrostalobingoon.
Varsinaisia kaupunkioppaita otannassani edustavat Turku – kaupunkiopas ja Kaupunginosien Turku. Ensimmäinen on sellainen kompakti katsaus kaupunkiin, jonka kaltaista opasta selailisin reissua suunnitellessani tai hotellin aamupalalla päivän tekemistä miettiessäni. Turun historia läpikäydään tärkeiden vuosilukujen kautta jääkauden lopusta Masa Yardsin telakkaan. Muistetaan Rooma-vertaus seitsemästä kukkulasta, esitellään paikallisia toimijoita laajalla skaalalla.
Kirjassa limittyvät erilaiset käyntikohteet osoite- ja aukiolotietoineen, napakat erilaisten turkulaisten tyyppien haastattelut ja havainnolliset esittelyt turkulaisista ilmiöistä. Käsitellään pääkaupunkikompleksia, vääntöä piispanmunkin ja berliininmunkin välillä ja kysytään onko Turku "Pariisi vai persereikä". Kuviin on löydetty kiinnostavia yksityiskohtia ja erilaisia tulokulmia.
"Halinen on Suomen Monaco: yli 70 kansallisuutta eikä kukaan maksa veroja".
"Mälikkälän suolakurkut".
"Ylioppilaskylässä on outoa, että kaikki harrastavat niin kovaäänistä seksiä".
"Nuorison suussa Runosmäki on tietysti Runkkari".
"Maisema näyttää norjalaiselta kalastajakylältä".
Kaupunginosien Turku on yhden kirjoittajan löytöretki ja poikkeamisia tutuilta poluilta. Tarkkanäköisiä havaintoja tehdään lähiöissä, annetaan ääni paikallisille, matkataan historiassa ja 2010-luvun alun hengessä. Eletään Turun kulttuuripääkaupunkivuoden imussa ja kaupunginosaviikkojen kulta-ajassa. Kirjan muutamat pienet valokuvat ovat mustavalkoisia.
Kirjoittaja tuo toistuvasti esiin kaupunginosien rajojen häilyvyyden ja sulautumisen toisiinsa. Kulkija voikin huomaamattaan liikkua samaan aikaan lukuisissa turkulaisissa kaupunginosissa. Yhteistä niille kaikille tuntuu olevan yksi ravintolakonsepti: pizzeriat.
Lähiseutumatkailussa on viime vuosina tapahtunut huikea kehitys ja seudullinen yhteistyö. Kirjassa mainittuun Lounais-Suomen suurimpaan suojeltuun luonnontilaiseen suoalueeseen Kurjenrahkan kansallispuistoon ei päässyt joukkoliikenteellä ennen vuotta 2018.
Lopuksi se tuorein – Tripsterin Suomi matkaoppaan Turku-osuus. Kun noin 30 sivuun koittaa tiivistää Turun ja Varsinais-Suomen, tehdä pikaisen saaristoroadtripin, urakoida päivän Turussa, koukata Naantalissa ja Mathildedalissa, kiertää Kemiönsaarella ja saada kuviin Utön majakan, on katsaus väistämättä hyvin pintapuolinen.
"Et sunkka sää mittän kaffet ota?" Ekalle sivulle on saatu mahdutettua menetetty pääkaupunkius, sisäänpäinlämpiäväisyys, kaupungin asema parjatuimpana maamme kolkkana, Matti ja Teppo ja kuluneista kulunein mukavitsi Suomen rumimmasta koirasta eli Turun murresta. Näiden jälkeen Turkukierros on ruoka-, secondhand- ja designpainotteinen, artesaanihengessä. Oman sivunsa saa lasten kanssa tekeminen, nostona perinteikäs Casagranden leluliike.
Trendaavat ravintolavinkit vanhenevat, Ruissalo ei. Särkyneiden sielujen saari Seili ansaitsee aukeamansa oppaassa. Daytripillä ollaan Salossa ja Naantalissa. Hämmästyttävän isoon osaan nousee Somero, joka laittaa hyräilemään Rauli "Badding" Somerjoen Paratiisia.
Turkudesigniä ei voi sivuuttaa mainitsematta edes sivulauseessa niin moniin printtikuoseihin ikuistettua "Varför Paris vi har ju Åbo" -lainausta. Ja toki pose Funikulaarin sisäänkäynnillä.
Arkkitehtuurista mainitaan puujugend, pääkirjaston 2007 valmistunut laajennusosa, Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli ja tapahtumatalo Logomo.
Otannan Turku-kirjoissa liikutaan kliseistä yllätyksiin. Siloiteltujen kuvien rinnalla löytyy rosoja, keskustan arvokiinteistöjen rinnalle nostetaan lähiöiden yksityiskohdat. On kielellistä kikkailua, luontoa kaikkialla.
Mutta missä on Saana & Olli? Kansainvälisestikin palkittu turkulainen suunnittelijapariskunta, joka asuttaa Suomen kauneimmaksi kodiksi äänestettyä kuvataiteilija Touko Laaksosen eli Tom of Finlandin lapsuudenkotia satavuotiaassa itseremontoidussa kansakoulurakennuksessa Aurajoen maalaismaisemassa. Opaskirjojen päivityksiä odotellen.
Varaus netissä, inspiraatio kirjan sivuilta. Vaikka lähes kaikki tapahtuu nykyään sähköisesti, on painetuilla julkaisuilla sijansa. Kuvakirjoissa valokuva on perinteisessä elementissään. Kun reissulla puhelimen akku hyytyy, repusta kaivettu kohdeopaskirja jeesii.
*Tähän juttuun valikoitui Turun pääkirjaston senhetkinen tarjonta. Turusta on tietenkin kirjoitettu paljon tätä laajemmin.
Tripsteri-opaskirjat | Tripsteri
Kui, sanos Aku Turun murttel - MTVuutiset.fi
