Turkulaiset.fi
Sijaintisi: Etusivu » Nunnavuori ja "pirunpelto"

Nunnavuori

Syyskuun viimeinen lauantai antaa parastaan. Edellisen päivän ja yön sateet ja aamun harmaus kirkastuvat iltapäivän lähes pilvettömään aurinkoon. Lämpöä vajaat 15, ei juurikaan tuulta. Nunnavuorelle lähtöä kannatti tänään himmailla.

Oli taas kerran aika ottaa haltuun yksi itselleni tuntematon turkulainen luontokohde. Tietoja Nunnavuoresta piti googlailla aina sijainnista lähtien.

Ja hämmästyä, miten vähän 25 vuoden Turussa asumisen jälkeen kotikaupungistaan tietää.

Etäisyyttä keskustasta ei ole kolmea kilometriä enempää. Fillaroiden omalta kotiovelta Nunnavuoreen on helppo ja mukava polkea.

Runosmäen asuntoalueen ja Impivaaran urheilukeskuksen välissä sijaitseva Nunnavuori on 63 metriin kohoava kalliomäki. Sen alarinteitä kiertää 1,7 kilometrin pituinen ulkoilureitti ja kuntorata, jonka talviliikkujat tuntevat Impivaaran hiihtolatuina.

Nunnavuoren metsää

Puustoltaan Nunnavuori on pääosin kuivaa mäntykangasta, ja sen kasviston erikoisuus on metsämaarianheinä mäen länsirinteellä.

Joudun kysymään luontopolun alkua vastaantulevalta koiranulkoiluttajalta. Olen pujotellut alueelle Impivaaran jäähallin, jalkapallohallin ja tenniskenttien välistä. Mitään opasteita ainakaan tästä suunnasta käsin ei näytä olevan. Hämmentävää.

Minulle vinkataan lähtöpisteeksi kauempana näkyvä grillikatos.

Edessäni olevalta laajalta tyhjältä hiekkakentältä etsin turhaan paikkaa, johon fillarin voisi turvallisesti lukita.

Parin varastokopin vierestä löytyy sen verran jykevää verkkoaitaa, että uskallan kiinnittää pyöräni.

Ilmeisesti kulkupeli olisi pitänyt jättää jonnekin jäähallin parkkipaikalle.

Grillikatos pursuaa roskia. Mikään täällä ei toivota tervetulleeksi eikä viestitä luonnonsuojelualueesta.

Kuntopolku avautuu leveänä ja hyvinhoidettuna. Lenkkelijöitä ja tosissaan treenaavia suhaa ohi, lauantaikävelijät ovat tulleet fiilistelemään lämmintä iltapäivää.

Nyt polulla on opasteviittoja suunnista ja välimatkoista.

Sammaleisia kiviä

Polun varrella näkyy toisella puolella pitkävartista puustoa ja syysvärikästä kasvistoa, toisella puolen isoja sammaleisia kiviä ja metsäisempää maisemaa.

Poikkean pian radalta metsään. Pari kolme metriä kuntoreitiltä sivuun kannattaa: syksyn viimeiset mustikat ovat yllättävä maukas löytö.

Metsä vetää puoleensa. Siksi tänne tulinkin. Nunnavuoren laella sijaitsee nimittäin vajaan hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue.

Sen pääasiallinen kohde on kivikkoinen noin 7500 vuotta sitten syntynyt muinaisranta, rantavoimien vaikutuksesta muodostunut kivikenttä eli kansan suussa "pirunpelto".

Kiviä, lohkareita, kivikköjä. Ylöspäin on päästävä, mutta sateiden liukastamat kalliot ja sammaleiset polunpätkät haastavat. Aistit terävöityvät. Metsä tuoksuu syksyltä, lintujen laulu puuttuu, alhaalla parkkipaikoilla autostereoitaan huudattavien kaiku muistuttaa "cityluonnosta".

Korkealla paikalla Nunnavuorella

Eväsleipäni syön käsittääkseni Nunnavuoren laen korkeimmalta kohdin. Jostain luin, että täältä avautuisi komea näköala yli Turun. Joko puusto on kasvanut tai en löytänyt kyseistä paikkaa.

Toki avaruutta ja tilaa hengittää täällä on. Mutta missä hitossa se kuuluisa pirunpelto on?!? Tulin olemaan luonnon ehdoilla, mutta huomaan turhautuvani kun luonto ei taivu heti odotuksiini.

Taikauskosta tullut nimitys pirunpelto pohjaa uskomuksiin itse pirusta, joka olisi käynyt viskomassa isot kivikertymät maahan. Pirunpeltoja on Suomessa tuhansia, Nunnavuori on Turun kivimeristä merkittävin.

Noin 20000 vuotta sitten Nunnavuorta peitti jääkauden kilometrien paksuinen jäävaippa, joka painoi maankuoren lommolle.

Jääkauden jään sulettua maankuori alkoi hitaasti kohota. Kun jäät sulivat, Nunnavuori oli vielä rantaa. Sitä vasten iskenyt aallokko muovasi graniittilohkareet sileiksi.

Alueen syntyyn ovat vaikuttaneet Itämeren Ancylus-järven -vaiheen rantavoimat. Nunnavuoren pirunpellon muodostuma on geologisesti merkittävä.

Pirunpelto

Tänne piti eksyä. Metsässä harhailu kannatti. Nunnavuoren pirunpellolle ei - luojan kiitos - ole opaskylttejä eikä siitä ole tehty yleistä nähtävyyttä.

Näky pysäyttää. Kivet tuntuvat vyöryvän päälle vaikka ne lepäävät staattisina keskellä mäntymetsää. Hengästyttää. Mietityttää.

Mittasuhteet, historia, ihminen muutoksissa.

Vaikka kuvaaminen houkuttaa, alueen herkkyyttä pitää kunnioittaa. Turun kaupunkikin muistuttaa tästä sivuillaan: liikkumista muinaisrannan kivikolla tulisi välttää.

Alueen luontoa sääntelevät rauhoitusmääritykset.

Alueella on kielletty maaperän, kasvillisuuden ja eläimistön vahingoittaminen sekä kaikki muu luontoa ja maisemakuvaa muuttava toiminta.

Marjoja ja ruokasieniä saa kerätä.

Pitkävartista puustoa

Kun pirunpellolta pudottelee alas kuntoreitille, yllättyy jälleen. Monimuotoinen luonto tarjoilee nyt pitkien hoikkien mäntyjen tiivistymän.

Tällä pätkällä ei näy kiviä, kanervia, saniaisia ja sammaleita. Metsässä olisi viihtynyt pitempäänkin.

Nunnavuori on ikäänkuin alue alueiden sisällä. Kartalla se linkittyy Runosmäkeen, liikkujien ja urheilijoiden mielessä se on Impivaara. Läheisiä kaupunginosia ovat Teräsrautela ja Nättinummi.

Nunnavuoren ulkoilualueella on kaupungin ylläpitämä koira-aitaus, ja alue näyttääkin olevan koiranulkoiluttajien suosiossa. Ulkoilureittien varrella on ulkokuntoilulaitteita, polun varrelle on sijoitettu penkkejä. Valaistuna kuntorata on klo 6-22.

Mitä jäin kaipaamaan? Opastaulut alueen luonnosta. Turun kaupungin panostus alueeseen.

Pienillä teoilla Nunnavuori saisi ansaitsemaansa nostetta.

Mutta toisaalta - kaupungin kätketyt helmet ovat Turun parhautta.

www.turku.fi > luonnonsuojelualueet

Teksti ja kuvat: Päivi Säiniö (7.10.2021)