Turkulaiset.fi
Sijaintisi: Etusivu » Muikunvuori

Muikunvuori

Sporttisen tuttavapariskunnan Instagramfeedistä bongattu Muikunvuori herätti uteliaisuuden.

Mikäs tällainen kauppakeskuksen takainen luontokohde oikein on? Ja miksi näillä tyypeillä on vaelluskengät? Mistä he kuvasivat upeat Aurajokilaakson näkymät?

Google Maps paikansi Muikunvuoren Turun ja Kaarinan rajoille, Ravattulan Citymarketin "taakse". Hakusanat veivät vaellus- ja kiipeilyaiheisiin blogeihin ja Kaarinan kaupungin jo monta vuotta vanhaan julkaisuun.

Turun kaupungin luontoreitistöä koskevilta sivuilta tietoa Muikunvuoresta ei löytynyt. Hämmentävää. Onhan Aurajokilaakso merkittävää rautakautista asuinaluetta.

Harhailen ja tuskastun. Kartan mukaan olen mestoilla, mutta käyskentelen siistillä omakotialueella. Kysyn neuvoa ulkoilevalta lapsiperheeltä, joka hieman epäilevänä on uskoakseen käynyt juuri alueella.

Varmistelen suuntaa vielä talorempan äärelle kokoontuneilta paikallisilta.

Hyvät ohjeet siivittävät perille, mutta mieleen jää varoitus välttää ylös kiipeämistä.

Muikunvuoren kivenlohkareita

Korkeimmillaan 65 metriin kohoava Muikunvuori Kaarinan pohjoisosassa Kauselan alueella on sammaleiden peittämien isojen kivenlohkareiden pohjustamaa kuusimetsää.

Pohja on miljoonia vuosia vanhaa granaattikiillegneissikalliota.

Auranlaakson niittyalueelta Muikunvuoren luoteiselta puolelta on löydetty melko laaja rautakautinen asuinpaikka ja kalmisto. Kuppikiviksi kutsutut uhrikivet ja sammaloitunut, Itämeren Ancylus-järven ajoilta peräisin oleva muinaisranta eli pirunpelto ovat osa seutua.

Polun pää löytyy. Yllättävän nopeasti ollaan metsässä. Ei ihme, että suomalaisten luonnonläheisyys jaksaa hämmästyttää vaikkapa keskieurooppalaisia - lähes takapihalta luonnonrauhaan. No, kaupunkilaisittain tietenkin.

Evästauko metsälammella. Tähän oli pysähdyttävä. Piskuinen lampi virkistää kuvaajaa. Unohdan lähinaapuristot ja uppoudun metsäisiin fiiliksiin. Ohi kulkee muutama koiranulkoiluttaja, muuten on hiljaista.

Lampi

Kuusimetsä muuttuu sammaleisiksi kivikoiksi ja isoiksi kivenlohkareiksi. Vaelluskengät lunastavat paikkansa. Maaston monimuotoisuus yllättää.

Pujottelen kivenlohkareiden välissä. Ihmettelen kivien muotoja.

Tänne kuulemma johtaa paikalliselta koululta kävelypolku. Jos aikuisenkin mielikuvitus alkaa laukata, uskoisin tämän metsikön inspiroivan lapsia.

Metsä sinänsä ja kallioiden muodot ovat kiinnostavia, mutta itseäni en riskeeraa. Reitti huipulle Aurajokinäkymiin jää väliin. Tähänastiset reitin varren kaatuneet puunrungot, liukkaat sammalikot ja isot kivet torppaavat pyrkimykseni.

Nyt ymmärrän varoitukset ylöskiipeilystä. Luonto otti vallan tästä lauantaikävelijästä.

Muikunvuorta voi kiertää myös helpommin toiseen suuntaan, kuten paluumatkalla huomaan. Jylhiä kalliorinteitä seuraileva polku houkuttaa poikkeamaan metsään.

Eipä se kiipeäminen tältäkään puolen vaikuta turvalliselta. Yritys jää puolitiehen.

Palatessani huvitan itseäni miettimällä, miten toisen vuori on toisen takapiha. Omassa maailmassani olen tehnyt todellisen metsäseikkailun, vuoren lähinaapuri hakkaa halkoja ja lämmittää pihagrilliään.

Muikunvuori
muikunvuori-IMG_20211002_222810_811-gz91.png

Muikunvuoren lakiosat nousivat merestä n. 8000 vuotta sitten. Nykyisistä vuoren laen maisemista mainitaan näkymät Aurajokilaaksoon ja Liedon Vanhalinnan vuorelle.

Pääskyvuoren linkkitorni, sataman nosturit ja Tuomiokirkon ja Mikaelinkirkon tornit antavat näköaloille moninaista perspektiiviä.

Hyvät näköyhteydet ja historialliset löydöt vihjaavat Muikunvuoren olleen muinaisten vartiotulien sytytyspaikka.

Paluumatka antaa enemmän kuin osasin odottaa. Minua opastanut talonremppaaja tunnistaa kulkijan ja huikkaa kommentoimaan. Syntyy mielenkiintoinen juttutuokio, joka avaa alueen historiaa paikallisen silmin.

Selviää, että Muikunvuoren luolat ovat olleet sodanaikaisia pakopaikkoja. Näihin kivikoihin on paettu suojaan pommituksilta. Hälytykset ovat pitäneet alueen asukkaat varpaisillaan, ja tietoisina läheisistä suojapaikoista.

Kallioseinämiä, Muikunvuori

Kertojan tiedot pysäyttävät - mitä kaikkea nämä kivet pitävät sisällään.

Sodanaikaisia kokoontumisia, tansseja ja salakapakoita on kuulemma pidetty Muikunvuoren metsän isolla laakealla kivellä. Kuvittelen sotavuosien metsähipat lammen rannalla, taskumatit ja kaikenlaisen pakoilun ja rajoitusten vastustamisen.

Jotenkin tulee mieleen tämä korona-aika...

Louhikoiden, onkaloiden ja luolastojen Muikunvuori on merkitty yleiskaavaan neljän hehtaarin suuruisena suojelualueena. Se kuuluu myös laajempaan Muikunvuoren puistoalueeseen, joka on varattu lähivirkistyskäyttöön.

Jutustelun lomassa selviää myös, että vaikka asuinalue sijaitsee historian keskellä, taloille ei ole asetettu mitään rakennusvaatimuksia.

Selityksen saavat myös evästauolla lammen rannalla ihmettelemäni kallioon kiinnitetyt koukut. Tänne on tuotu aikoinaan lehmät laitumille ja kiinnitetty juottopaikalle.

Aurajokilaakso piti nähdä, vaikka sitten lähietäisyydeltä, joten kotimatkalla kurvaan Kuralan sillalle. Täällä, myöhäisiltapäivän auringossa Aurajoki avautuu. Ehkä ne muikunvuorelaiset tulivat tänne fiilistelämään "jokirantaa".

Aurajokilaakso

Samaan luontoretkipäivään ehtii mahduttamaan myös pilkahduksen turkulaista designiä perinnemaisemassa. Näillä kulmilla sijaitsee Toukolaakso.

Turkulaisten yrittäjien, suunnittelijoiden ja taiteilijoiden kunnianhimoinen projekti entisöi kuvataiteilija Touko Laaksosen eli Tom of Finlandin synnyinkodista ja vanhasta kansakoulusta heille itselleen kodin.

Menneiden ja nykyisten asukkaiden yksityisyyttä arvostaen Saana & Olli ja kumppanit ovat tehneet huikean kulttuuriteon.

Ristimäen vanha kansakoulu on saanut uuden elämän kunnostuksen myötä. Historiallisen kohteen remontointia on voinut seurata blogista ja instagramista.

Tänä syksynä Toukolaakso näkyi myös Maikkarin Suomen kaunein koti tv-ohjelmassa yhtenä finalistina.

Näillä spekseillä päiväretki Muikunvuorelle oli enemmän kuin osiensa summa. Iltapäivä täynnä historiaa, liikettä ja luontoelämyksiä.

Etukäteisselvittely kannatti ja antoi raamit. Vuoren huipulle tulen kiipeämään kesän kuivimpaan aikaan.

Ja Aurajokilaaksoa kuvaamaan kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina.

Kivet puhuivat ja asukas kertoi.

Teksti ja kuvat: Päivi Säiniö (3.11.2021)