Littoistenjärvi
Littoistenjärvi nousi otsikoihin sinileväongelmineen, happikatoineen ja liiallisten ravinteiden saannin tuhoisine seurauksineen. 2017 keväällä uutisoitiin järven veden kirkastusprojektista, jonka seurauksena järvestä nostettiin viisi tonnia kuollutta kalaa. Asiantuntijat olivat erimielisiä kalojen kuolinsyistä.
Luonnonläheisyydestään ja luonnonsuojelualueistaan tunnetulle seudulle uutisointi ja kiihtynyt kansalaiskeskustelu oli rankkaa.
Terveysvalvojat seuraavat järven tilaa jatkuvasti. Kemiallisen puhdistuksen jälkeen vesi muuttui satumaisen turkoosiksi ja paikasta tuli kansallinen nähtävyys. Vain kaksi vuotta myöhemmin kesällä 2019 Littoistenjärvi oli taas täynnä levää ja näkyvyys oli enää puoli metriä.
Toisinaan uimista on suositeltu välttämään, ja uimareita kehoitetaan tarkistamaan levätilanne aina ennen uimaan menoa.
Verkatehdas
Punatiilinen torni on Littoistenjärven maamerkki ja ajannäyttäjä. Alueella on ollut asutusta 1200-luvulta lähtien. Uuden vaihteen seudun uudistumiseen toi vuosi 1739, jolloin Myllypuron varteen alettiin suunnitella vanutuslaitosta.
1820-luvulla perustettiin verkatehdas, joka vauhditti alueen kehitystä.
Tehtaan laajentuessa Verkatehtaan alueelle muodostui tiivis kyläyhteisö palveluineen. Talvisodan pommitukset ja 1960-luvun halpatuonti muuttivat radikaalisti markkinoita. Veran ja saran kutominen loppui Littoisissa 1968, tehdas lopetettiin kannattamattomana ja alue rapistui huollon ja hoidon puutteessa.
1970-luvun lopulla herättiin valtakunnallisesti huomaamaan vanhojen teollisuusympäristöjen ja tehdasrakennusten merkitys osana suomalaista kulttuuriperintöä. Museovirasto luokitteli Verkatehtaan alueen kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden ympäristökohteiden joukkoon 1987.
Vuoden 1994 kaavamuutosprosessin tarkoituksena oli saada tehdas toimimaan uudelleen Littoisten sydämenä. Käyttötarkoitus fokusoitiin asumiseen ja siihen liittyviin palveluihin. Kaava sai lainvoiman alkuvuodesta 1996, rakennustyöt käynnistyivät ripeästi ja nykyään Verkatehtaalla on noin 180 asuntoa, lähes 300 asukasta ja liiketiloja.
Luonto
Kaarinan ja Liedon kuntien rajalla sijaitsevan Littoistenjärven pinta-ala on 147,5 hehtaaria. Syvimmillään kolmemetrisen järven keskisyvyys on kaksi metriä. Rantaviivaa kertyy kuutisen kilometriä.
Järven rannat ovat Kaarinan puolella asemakaavoitettua pientaloaluetta, Liedon puoli on metsäistä. Järvessä on kaksi pientä saarta ja luoto.
Kuoviluodon luonnonsuojelualue on lähes neljän hehtaarin suuruinen luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettu alue Littoistenjärven rannassa. Alueeseen kuuluu järveen työntyvä kallioinen Kuoviluodon moreeniniemi lähialueineen sekä pieni niemestä lounaaseen sijaitseva Kallioniemi.
Kuoviluodon maisemallista arvoa kohottavat arvokkaat vanhat metsät. 200-vuotiaat männyt ja yli 150-vuotiaat kuuset sekä muu runsas puusto komppaavat alueen lehtoja, lehtomaisia kankaita ja kallioita.
Littoistenjärven kolmisen kilometriä pitkä luontopolku kulkee rannalla, metsässä ja kävelytiellä. Reitin lintutorneista on näkymät yli koko järven sekä Järvelän kosteikolle, joka on yksi Varsinais-Suomen parhaita lintukohteita.
Reitin varren Littoisten uimarannan grillipaikat eväspöytineen ja -penkkeineen ovat ympärivuotisessa käytössä. Lapsiperheille sopivan rannan vieressä on koirapuisto ja perinteinen nostalginen tanssilava.
Suomen paras talviuintipaikka. Somessa ihmiset postaavat fiilistelykuvia Villa Järvelästä. Kesämökkimaisissa otoksissa avantouinti näyttäytyy "ei-niin-hyytävänä". Järvelän kolme erilaista saunaa ja kaksi lämminvesiallasta täydentävät avantouintikokemusta.
Tänne ei vaadita jäsenyyttä, uimaan voi tulla kertamaksulla.
Villa Järvelä on paitsi monipuolinen talviuintikeskus, myös moneen taipuva juhla- ja kokoustila.
Harrastukset
Fillarilla Turusta noin 9 kilometriä. Patikointia, maastopyöräilyä, uintia, melontaa. Littoistenjärven alue mahdollistaa helpon ja monipuolisen tutustumisen luontoon ja liikkumiseen.
Usean kunnan yhteistyö hyödyttää seudun ulkoilureitistön ylläpitoa ja kehittämistä. Tästä konkreettinen esimerkki on Tammireitit -hanke.
Tammireitteihin kuuluu yhteensä noin 500 kilometriä pyöräily-, patikointi- ja melontareittejä. Reitit kulkevat Kaarinan, Paimion, Liedon ja Sauvon alueella sekä kuntien välisillä yhdysreiteillä. Tammireittien esteettömät kohteet tuovat luonnossa liikkumisen ilon kaikkien ulottuville.
Tammireittejä on kehitetty 2017-2020 Varsin Hyvä ry:n myöntämällä Leader-hankerahoituksella Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahastosta.
Päiväni Littoistenjärvellä
Toukokuun lauantaiaamuna Littoisten hiekkaranta on hiljainen. Penkillä auringossa istuskellessa ranta kuitenkin vilkastuu nopeasti. Koiranulkoiluttajat kulkevat ohi, lapset kipuavat ulkokuntoiluvälineillä ja ryhmä patikoijia kokoontuu suunnittelemaan päivän ohjelmaa.
Turusta lähtevää fillaristia ohjaa selkeä viitoitus, vaikkakin E18 Turun kehätien parannushanke aiheuttaa kiertoreittejä pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Kyltit Littoisten hiekkaranta ja Littoisten lava saattelevat perille.
Littoistenjärven luoteisrannalla sijaitseva hiekkaranta on helppo lähtöpiste alueeseen tutustumiseen. Rannan näkymät kattavat laajasti järven, vastapäätä horisontissa siintää Verkatehtaan torni. Tammireittien Littoistenjärven luontopolku (2,9 km) kurottaa täältä sekä Järvelän että Marjaniemen suuntaan.
Ellet ole maastofillaristi, pyörä kannattaa jättää rannan pyörätelineisiin. Tasaiselta ja leveältä lenkkipolulta näyttävä Järvelän suuntaan lähtevä reitti kapenee ja muuttuu juurakkoisemmaksi. Vesilätäköitä ja osin mutaisia kohtia väistellen metsäisistä tunnelmista vastaan tulee kosteikkoa ja kaksi lintutornia.
Huonokuntoisemmalta tornilta päätän kääntyä takaisin, sillä edessä näyttää olevan sen verran vetistä maastoa, johon en lenkkareillani ole varustautunut.
Verkatehtaan asuntojen parvekkeilla viihdytään suojaisassa puolenpäivän auringossa. Littoisten kentällä on menossa lasten jalkapallotreenit ja Verkarannan puistossa nuori lapsiperhe napsii perhepotretteja taustanaan historialliset tiilirakennukset.
Suuntasin Verkatehtaalle hiekkarannalta helposti fillaroiden. Vanha Littoistentie seurailee järven rantaa, kunnes kaartaa poispäin järvestä kulkeakseen keskellä pientaloaluetta.
Tie muuttuu Uudeksi Littoistentieksi ja ennen Verkatehdasta matkaa taitetaan vielä pätkä Littoistentiellä.
Littoisten Verkatehdas muodostuu tätä nykyä kuudesta tehtaan rakennuksiin sijoittuvasta taloyhtiöstä. Asuntoja on niin tiilipiipun kupeessa kuin ulkopihan kivijalassa. Suojaisten sisäpihojen tiiliseinät ja parvekkeet tuovat mieleen Kakolanmäen vastaavanlaiset. Pihalta löytyy lasten leikkipaikkaa ja istuskelualuetta. Vehreyttä edustaa ulkopihan puistoalue.
Puiston infotaulu tiivistää verkatehtaan ja alueen merkittävän historian. Littoisten Verkatehdas on Suomen toiseksi vanhin tekstiilitehdas. 1850-luvulla se oli Turun seudun suurin työllistäjä ja hetkellisesti koko Suomen suurin tehdas.
Järvellä oli suuri merkitys kankaan valmistuksessa, sillä sen vesi oli erityisen pehmeää. Verkatehdas oli aikoinaan Suomen merkittävimpiä tekstiilitehtaita, ja se oli myös ensimmäinen teollisuuslaitos, joka otti höyryvoiman käyttöön Suomessa.
Verkatehtaan alue on syntynyt harkitun ja huolellisen arkkitehtisuunnittelun pohjalta teolliseksi yhdyskunnaksi. Arkkitehdit G.T. Chiewitz ja Valter Jung edustivat alansa huippua Suomessa. Littoisten kylä rakentui tehtaan ympärille kun työntekijöille tarvittiin asuntoja.
Tehtaan työntekijöille annettiin mahdollisuus viljellä maata verkatehtaan mailla. 1920-luvulla viheralueet suunniteltiin puistoksi puutarhapalstoineen. Parhaina aikoinaan Littoinen upeine puistoineen ja kylpylaitoksineen oli kohde, johon tultiin viettämään vapaa-aikaa junalla Turusta ja kauempaakin.
1940 sodan pommituksissa tehdas sai osuman. Jälleenrakentamisen aikana urheilusta tuli kansallisesti tärkeää ja suosittua. Kiistelyn jälkeen puiston tilalle päätettiin rakentaa urheilukenttä, ja vain pieni osa puistoa säilyi. Myöhemmin osia puistosta on vielä muutettu pysäköintialueiksi.
Nykyään rakennuskokonaisuutta puistoineen suojelee kunnan rakennuskaava, ja Verkatehtaan alue on myös listattu Suomessa valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Halkokasan ja aution grillikatoksen takaa pilkottaa uimalaituri. Kaikki näyttää jotenkin unohtuneelta, paikalleen pysähtyneeltä.
Kuoviluodon luonnonsuojelu- ja virkistysalueelle on Verkatehtaalta lyhyt matka. Ensimmäisenä vastassa on pieni beach volley -kenttä ja venepaikat. Rannalla näkyvä uimalaituri on merkkinä pienestä uimarannasta, jonne Rantapolku johdattaa.
Kesäsaunalle, jonka pihalla tuo halkokasa ja grillikatos ovat, kuljetaan toista metsäistä polkua pitkin.
Liedon kunnan omistamaa Kuoviluodon sauna-aluetta "isännöi" paikallinen jalkapalloseura. Sauna ja sen pitkä uimalaituri sijaitsevat kauniissa järvimaisemassa.
Vesillelaskuaan odottavien soutuveneiden tuntumaan rannan puiden runkojen väliin riippumattonsa virittänyt ulkoilija näyttää saavan nauttia rauhastaan. Kuoviluodon seutu on merkittävä virkistysalue lietolaisille ja alueen luonnon säilyttämiseksi tulee noudattaa rauhoitusmääräyksiä.
Alueella on kielletty mm. lintujen häiritseminen ja pesien vahingoittaminen, kasvien ottaminen ja vahingoittaminen, tulenteko, telttailu, koirien irtipitäminen, maihinnousu Kalliosaarelle 15.4. - 31.7. sekä kaikenlainen toiminta, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti alueen kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen.
Metsäpolkua pidemmälle kuljettaessa lokkien äänet voimistuvat. Kalliosaaresta on muodostunut merkittävä lokkilintujen pesimäpaikka. Saarella pesii kala- ja lapintiiroja ja vuodesta 2012 lähtien saaressa on ollut noin sadan parin naurulokkiyhdyskunta. Lokkien lisäksi saaressa pesii tukkasotkia ja sinisorsia sekä meriharakkapari.
Vanhojen metsäpuiden lisäksi Kuoviluodon tyvellä kasvaa yli 100-vuotiaita tervaleppiä. Lepiköt ja niemenkärjen kuusikko ovat hyviä lepakoiden ruokailupaikkoja. Alueella on havaittu pohjanlepakko, korvayökkö, vesisiippa ja viiksi- tai isoviiksisiippa.
Kuoviluodon poluista tuli koettua vain pintaraapaisu, ja patikoitavaa jäi tuleville reissuille. Toisaalta tämän päivän jälkeen on helpompi miettiä varusteita Littoistenjärven valloitukseen. Mukaan pakataan ehdottomasti vaelluskengät. Kameran lisäksi kiikarit lähtevät matkaan.
Pelkästä (luonnossa) kävelystä eron retkeen ja retkeilyyn tekevät eväät. Seuraavalle Littoisten kierrokselle aion panostaa ruokaan ja juomaan.
Tämä päivä todisti lähiseutujen monimuotoisuuden. Koettua tuli niin upeaa lähiluontoa kuin hienoa arkkitehtuuria, historiaa ja tätä päivää. Luontoelämysten ei tarvitse olla isolla rahalla tehtyjä tai näyttävästi markkinoituja. Niihin pitää löytää, ja ne löydettyään kunnioittaa niitä.
Netistä löytyy kattavasti tietoa luontopoluista, luonnonsuojelualueista, uimarannoista, aktiviteettimahdollisuuksista, Littoistenjärven tilasta ja Verkarannan historiasta.
