Food Walk I
Kun sähköpostiin kilahtaa viesti Visit Turulta kahden Food Walk -kortin voitosta, alkaa netti laulaa. Mahdollisuuksien maailma on auki. Valittavissa on kymmenen ennalta valikoitua ravintolaa ja kahvilaa, joista yhdellä kortilla voi tutustua viiteen.
Itsekkäästi aion hyödyntää molemmat kortit parhaassa seurassa eli itseni kanssa.
Vaikka näin ollen tietyiltä kompromisseilta vältytäänkin, tarvitaan silti tarkkaa etukäteissuunnittelua ja selvittelyä.
Pitää ottaa huomioon kunkin ravintolan päivittäiset ja viikottaiset aukioloajat, ja tietenkin tässä ajassa mahdolliset olevat/tulevat rajoitukset.
Ravintolacomboja miettiessä voi kikkailla myös makean ja suolaisen, alku-, pää- ja jälkiruokien erilaisilla yhdistelmillä. Tai tutuilla versus tuntemattomilla kohteilla.
Tai miettiä ajankäyttöä. Kortti on voimassa kolme vuorokautta ensimmäisen annoksen lunastamisesta.
Food Walkista on tullut suosittu tuote niin matkailijoiden kuin paikallisten turkulaistenkin keskuudessa.
Visit Turku lanseerasi ruokakävelyn vuonna 2012. Pikapassi turkulaiseen ruokakulttuuriin kiinnosti heti ravintoloita, etenkin kun ne saivat itse määritellä tarjottavan annoksensa.
di Trevi
di Trevin aurinkoinen terassi ja eka merkintä Food Walk -korttiin. Viimeiset lounasasiakkaat, info keittiön lyhyestä huoltotauosta.
Sattumalta startti täältä, koska jostain on aloitettava ja lämpimän iltapäivän avaukseen tapakset tuntuvat sopivan.
Aurakadun näyttävässä kiinteistössä sijaitsevan di Trevin omistaa turkulainen yksityinen yritys CT-ravintolat. Perheeseen kuuluvat myös viereinen Fontana, Tårget ja Vähätorin rannassa sähkökäyttöisiä piknikveneitä vuokraava ja kesäkahvilaa pyörittävä Låna, vierasvenesataman ravintola Nooa sekä Nauvon vierasvenesataman Båthuset.
Tapaslankku on valikoima juustoja ja leikkeleitä, raparperihilloketta ja paahdettua focacciaa. Luonteva valinta Food Walk-annokseksi, määritteleehän di Trevi itsensä tapasravintolaksi. Sen lisäksi se on lounasravintola, after work-, viini- ja illallispaikka.
Tapaslankku on ulkonäöltään tyylikäs, nimensä mukainen. Puisella laudalla on serranokinkkua, chorizoa, manchegojuustoa, gorgonzolaa... perusmakuja, joita raparperihilloke raikastaa.
Paahdettu focaccia kokoaa maut, mutta vaikutelma jää aavistuksen raskaaksi. Olisin kaivannut lankulle jotakin hedelmäistä raikastusta kuten viikunaa, melonia, rypäleitä tai päärynää.
Mikäli ulkoterassi tuntuu liian vilkasliikenteiseltä, di Trevin sisätilojen puna- ja valkotiiliset tyylikkäästi sisustetut salit tarjoavat rauhaa ja tunnelmaa.
Kiva aloitus päivän Food Walkille.
Panimoravintola Koulu
Biergarten kaupungin keskustassa. Vehreä suojaisa puistoterassi vilkkaasti liikennöityjen katujen välissä.
Eerikinkatua hallitsee Panimoravintola Koulun uusrenessanssia edustava julkisivu.
1889-1997 pääasiassa ruotsinkielisenä tyttökouluna toiminut rakennus muutettiin ravintolakäyttöön ja avattiin tammikuussa 1998.
Massiivisen talon suojissa toimii yksi Suomen suurimmista ravintolapanimoista.
Panimon lautanen edustaa keski-eurooppalaista biergarten-makumaailmaa. Seitsemän chilin makkara, perunasalaatti ja coleslaw sinappeineen ja suolakurkkuineen sopivat mukavasti Koulun puutarhamaiseen sisäpihaan.
Makkara on mehevä ja potkii sopivasti, siivutetuista perunoista tehty salaatti on kesäinen ja coleslaw raikas.
Ruoka tilataan näin kesällä pihan grillistä. Sisällä käväistessäni palaan muistoihin.
Vappuina on tullut istuskeltua vanhoissa luokkahuoneissa, ja vanhemmilleni piti aikoinaan esitellä Koulun silloiset nimikko-oluet Maisteri, Ope, Lehtori ja Reksi.
Koulun sisäpihalla on useana vuonna tarjoiltu myös Neitsytperunafestivaalin ruoka-annoksia.
Cafe Art
Varför Paris vi har ju Åbo.
Toistaiseksi Food Walk on edennyt fiilispohjalta. Yhteen korttiin olisi mukava mahduttaa jotain makeaa, joten suunnaksi kahvila.
Ikoninen Cafe Art on taatusti yksi Turun kuvatuimmista ja kuvauksellisimmista lokaatioista.
Taidekahvilan jokirannan ulkoterassin pienet pöydät ovat aina täynnä. Kahviammattitaitoa osoittaa seitsemän kertaa kahvilalle myönnetty vuoden barista -titteli. Täällä hengaavat paikalliset, turistit ja Turun tunnetut kasvot ja kaverukset Pekka Hyysalo & Michael Monroe.
Nenäni edestä viedään jonossa himoitsemani kakkupalat. Kysyntä on kovaa, vitriini näyttää juuri nyt melko tyhjältä, joten päädyn Oreo-kakkuun. Kahvin makua lähtökohtaisesti inhoavana valitsen jäälatten.
Ulkopöydät notkuvat tyhjiä astioita, mutta koska haluan sen "cafeartfiiliksen", raivaan itselleni pöydän suojellen kakkupalaani lintujen hyökkäyksiltä.
Jäälatte on loistava valinta, kesäisen iltapäivän virkistäjä olematta liian "kahvinen". Oreo-kakku on hienoinen pettymys, olisin kaivannut syvempää makua.
Fiilistelen ja sometan, olen hetken osa tätä Aurajoen ja turkulaisuuden ydintä.
Smör
Ruokakävely jatkuu jokirannan pittoreskeissä maisemissa historiallisiin arvokiinteistöihin. Kirjastokorttelin vanhoissa kiviholveissa sijaitseva ravintola Smör on valittu alan ammattilaisten äänestyksessä viime vuonna Suomen 50 parhaimman ravintolan joukkoon, sijalle 47.
Turkulaisen tätä nykyä jo "ravintolakonsernin" omistavan VoiVeljien jokivarren ravintoloista Smör edustanee fine diningiä. Kärkinään lähiruoka, käsityöläisyys, sesonkien maut, viinit ja viimeistelty palvelu.
Food Walkin annos on kuvauksen mukaan päivän alkuruoka lähellä tuotetuista kauden raaka-aineista.
Alkuillasta ilman pöytävarausta saan heti pöydän korttia näyttämällä - enhän ole tullut tänne olemaan pitkän kaavan mukaan.
Karitsan tartar. Hymyilen pelonsekaisesti tarjoilijan kertoessa päivän alkuruoan. En kehtaa enää kieltäytyä, olenhan juuri ilmoittanut ettei minulla ole mitään erityisruokavalioita. Raaka liha on alitajuntaisesti aina kauhistuttanut, vaikka tv:n ruokaohjelmat ja kokkikisat ovat tehneet tartarista arkipäivää.
Lähitilan karitsaa, rapeaa kvinoaa, lipstikkamajoneesia ja yrttejä. Kun keittiöstä tullaan esittelemään annos, vakuutun.
Annos on pleitattu äärimmäisen tyylikkäästi, ja se näyttää jopa herkältä.
Ja näin ne ennakkoluulot karisevat! En ikinä uskoisi syöväni raakaa lihaa. Haarukassa on suussasulavaa, hienostunutta ja herkullista makumaailmaa. Yhdistelmä pehmeyttä, rapeutta, yrttisyyttä. Tämän takia Food Walk on olemassa!
Gustavo
Illan ja kortin päätteeksi kokeilen onneani: olisiko kivenheiton päässä Gustavossa tilaa.
Pieneltä ulkoterassilta järjestyy pöytä, joten maisteluun pääsee kaksi ravintolan viikon pintxoa.
"Oikotie välimerelliseen tunnelmaan Aurajoen lehmusten varjossa".
Tuomiokirkkosillan kupeessa sijaitseva Gustavo rakentui keittiömestarin matkoista ja intohimosta välimerelliseen ruokaan, juomaan ja kulttuuriin, päämaina Italia, Espanja ja Ranska.
Ravintolan menu koostuu varsin kattavasta valikoimasta pintxoja ja antipasteja ostereista vitello tonnatoon, burrata mozzarellasta ilmakuivattuihin kinkkuihin. Joita muuten roikkuu näytillä ravintolasalin katosta.
Tarjoilija kertoo päivän pintxojen olevan grillattuja viiriäisen koipia tattivaahdossa ja pimientos de padron. Uteliaisuus herää.
Sana pintxo on baskin kieltä ja tarkoittaa lävistettyä. Espanjan kantasana on pinchar eli lävistää. Oikeaoppinen pintxo on coctailtikun tai suuremman puutikun lävistämä annos.
Laajemmin espanjalaiset tapakset ja italialaiset antipastit ovat pieniä alkupaloja, suupaloja joita nautitaan aperitiiviksi ennen lounasta tai illallista.
Nurinkurisesti päätän nyt ruokakierrokseni näihin, mutta Food Walk joustaa.
Pienet vihreät paahdetut tai grillatut paprikat tuodaan pienessä teräksisessä kasarissa sormisuolalla höystettynä ja tattivaahto kannellisessa lasipurkissa, jossa linnunkoivet uivat kevätsipulirenkaiden joukossa.
Täysi kymppi esillepanosta.
Viiriäisen maku on mieto, tai ne ovat imeneet itseensä tattien makua. Paprikoissa yhdistyy makeus ja hiillostuneisuus.
Herkullista tattivaahtoa on vaikea haarukoida, päädyn dippaamaan loput paprikat lasipurkkiin. Makujen puolesta hieno päätös kierrokselle.
Sattumanvaraisesti valittujen kohteiden pohjalta päivän teemaksi nousi makumatka tapaksista Keski-Eurooppaan ja turkulaisen lähiruoan kautta Barcelonan kauppahalliin.
