Turkulaiset.fi
Sijaintisi: Etusivu » Friskalanlahti - rauhoitettu lintuvesi

Friskalanlahti - rauhoitettu lintuvesi

Juhannuksen jälkeinen aikainen maanantai-aamu lintutornilla tarjoaa rauhaa. Paikalla on ainoastaan yksi kiikarein varustautunut henkilö, joka nyökkää huomenet. Tovin kuluttua hän pakkaa reppunsa ja poistuu. Minä jään hämmästelemään luontoa ja itselleni uutta kohdetta. Fillarointi kevyen aamu-usvan läpi vaikuttaa jo nyt heräämisen arvoiselta.

Friskalanlahti on rauhoitettu luonnonsuojelualue Turun Hirvensalossa. Luonnonsuojelualueen pinta-ala on 71,6 ha. Kasvistoltaan ja eläimistöltään monipuoliseen ja edustavaan lintuvesialueeseen sisältyy myös laaja ruovikko, laidunnettua rantaniittyä ja kaksi lehtosaareketta. Kansallisesti tärkeä lintuvesi kuuluu Natura 2000-verkostoon sekä FINIBA (Finnish Important Birds Award) -alueisiin. Yhdessä Rauvolanlahden luonnonsuojelualueen kanssa Friskalanlahti muodostaa linnustollisesti arvokkaan kokonaisuuden. Alueella pesii viitisenkymmentä lintulajia ja se on tärkeä levähdyspaikka muuttolinnuille.

Natura 2000-verkoston tavoitteena on Euroopan unionin luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen turvaaminen ja luonnon monimuotoisuuden kadon pysäyttäminen. Suomen Natura 2000-verkosto kattaa viisi miljoonaa hehtaaria, josta maa-alueita kolme neljäsosaa ja vesialueita yksi neljäsosa.

Infotaulu, Friskalanlahti

Suomen tärkeät lintualueet eli FINIBA -hankkeessa tunnistettiin 2000-luvun alussa yhteensä 411 kansallisesti tärkeää lintualuetta. Hanke toteutettiin Suomen ympäristökeskuksen sekä BirdLife Suomen ja sen jäsenyhdistysten yhteistyönä. FINIBA-alueet ovat kansallisesti merkittäviä uhanalaisten, silmälläpidettävien ja kansainvälisen erityisvastuun lintulajien pesimis- tai kerääntymisalueita.

Luontoretkeni ensimmäinen pysähdys on Hirvensalonsillalla. Lauttarannan purjeveneet heijastuvat peilityynestä vedestä. Hirvensalo on siis Turun edustalla sijaitseva saari, osa Hirvensalo-Kakskerran suuraluetta. Suurimmat lähisaaret ovat pohjoispuolella sijaitseva Ruissalo ja eteläpuolella olevat Kakskerran ja Satavan saaret. Airiston merenselkä aukeaa lännessä ja idässä Pitkäsalmi erottaa saaren mantereesta.

Niittyä aidan takana, Friskalanlahti

Friskalanlahdelle, tarkemmin sanottuna sen lintutornille matkaa helposti suoraan Kakskerrantietä. Pyöräily sujuu kevyenliikenteen väylällä, jota reunustavat mm. korkeat kaislat ja järviruo’ot. Friskalantien kohdalla käännytään Vihtiläntielle. Hiekkatie kulkeekin sitten noin kilometrin verran lintutornille asti. Tänne pääsee helposti myös bussilla ja autolla. Pikkuruisen Friskalanlahden parkkipaikan luona olevat infotaulut karttoineen kertovat luonnonsuojelualueesta ja sen säännöistä.

Alueella on kiellettyä liikkuminen moottoriajoneuvoilla, polkupyörällä tai ratsain. Viimeisen selittää lähietäisyydellä sijaitseva ratsutalli. Kiellettyä on myös luonnollisesti kasvien ja kasvinosien kerääminen ja vahingoittaminen ja selkärankaisten eläinten tappaminen, häiritseminen ja pesien vahingoittaminen sekä selkärangattomien eläinten pyydystäminen keräilyä varten.

Vaikka olin lueskellut blogitekstejä ja katsellut kuvia, minulla ei ollut oikein mitään ennakkokäsitystä luonnonsuojelualueesta, maastosta ja kulkemisesta. Jossain kuvissa näkyi pitkospuita, kartalta katsottuna oli jäänyt epäselväksi, pääsisikö koko Friskalanlahden tai osia siitä kiertämään patikoiden.

Infotaulu, Friskalanlahti

Infotaulu valaisi asiaa konkreettisesti: rauhoitusmääräyksillä suojellaan alueen arvokasta luontoa. Lintutornilla voi vierailla ympäri vuoden, muulla suojelualueella liikkuminen on kielletty 1.4.-31.7. Vihtiläntiellä voi pyöräillä ja ulkoiluttaa kytkettyjä lemmikkejä, luonnonsuojelualueella tämä on kielletty ympäri vuoden.

Hiekkatietä polkiessa katse kiinnittyy tienvieren sähköaitaan. Tällä siis varmistetaan suojellun alueen rajat. Myöhemmin päivällä tulen huomaamaan, että sähköaita näyttää rajaavan koko luonnonsuojelualueen. Vielä jokunen vuosi sitten laidunpellon ja niittyjen läpi kulkenut pitkospuinen luontopolku on historiaa. Pitkospuut on poistettu ja liikkuminen estetty lintujen pesimisrauhan takaamiseksi.

Tien toista reunaa värittää tiheä korkea ruovikko, jota usein puhekielessä kutsutaan kaislikoksi. Kaislat tosin kuuluvat toiseen, sarakasvien heimoon. Järviruo’on muodostamat laajat ruovikot tarjoavat ravintoa ja suojaa monille lintulajeille kuten ruoko- ja rytikerttusille ja viiksitimaleille sekä kaulushaikaroille. Haarapääskyt kokoontuvat syyskesällä Friskalanlahdelle ennen muuttomatkaa.

Järviruokoja, Friskalanlahti

Järviruoko hyötyy rehevöitymisestä ja valtaa jatkuvasti uusia alueita. Sen leviämisen myötä vesilinnuille ja kahlaajille elintärkeät rantaniityt ja avovesilampareet umpeutuvat. Rantojen perinnebiotooppien ja lintuvesien lajistollisen monimuotoisuuden ylläpitäminen edellyttää niittyjen ja ruovikoiden kunnostusta.

Perinteisessä maatalousympäristössä rantaniityillä laiduntava karja piti niityt avoimena ja pensaat ja järviruo’on kurissa. Nykyään ruovikkoa poistetaan koneellisesti niittomurskauksella, jonka jälkeen alueella laiduntava karja pitää kasvillisuuden matalana. Ruovikoituneen alueen ennallistaminen merenrantaniityksi palauttaa alueelle luonteenomaisen matalakasvuisen merenrantakasvillisuuden, lisää kosteikkolinnuille sopivia elinympäristöjä kuten lietteitä ja allikoita, parantaa veden virtausta sekä avartaa näkymiä. Ruovikkoa poistetaan loppukesällä lintujen pesimäkauden päätyttyä.

Hiekkatie tulee päätökseensä, joten fillari lukkoon opastaulun jalkaan. Puuston takaa näkyy kosteikkomaista aluetta. Rehevän kasvillisuuden seassa pilkottavat kapeat pitkospuut johdattavat puiselle lintutornille. Täältä hahmottaa paremmin lahtea kosteikkoineen ja rantaniittyineen.

Lintutorni, Friskalanlahti

Lintubongareiden suosiossa oleva tarkkailupaikka on nyt autio, mikä sopii minulle loistavasti. Istahdan tornin penkille aamupalalle lukemaan tarkemmin Friskalanlahden linnustosta.

Ruovikot, merenrantaniityt, lietteet, allikot ja avovesi muodostavat yhdessä elinympäristöjen mosaiikin, joka tarjoaa ravintoa, soidinnäyttämön, pesäpaikkoja sekä muutonaikaisia levähdyspaikkoja kymmenille eri lintulajeille. Myös lukuisat vaateliaammat kasvit ja selkärangattomat hyönteiset hyötyvät elinympäristöjen monipuolisuudesta.

Kosteikko, Friskalanlahti

Merenlahden suojissa pesii useita uhanalaisia ja taantuneita lintulajeja kuten naurulokki, nokikana, haapana, silkkiuikku ja heinätavi. Rantaniittyjen pesijöitä ovat taivaanvuohi, punajalkaviklo ja keltavästäräkki, laidunalueella viihtyvät myös kottaraiset, pensastaskut ja niittykirviset.

Lajimäärä kasvaa muuttoaikana kahlaajilla, vesilinnuilla ja petolinnuilla. Esimerkiksi punajalkaviklo ja keltavästäräkki ovat hyötyneet ja menestyneet alueella tehtyjen luonnonhoitotoimien ansiosta.

Naurulokki on kosteikkojen avainlaji, jonka pesimäyhdyskunnan suojissa monen sorsalinnun ja sotkan pesintä onnistuu paremmin kuin yksin pesittäessä. Lintujen tarkkailu onnistuu Friskalanlahdella myös ympäri vuoden, esimerkiksi osa viiksitimaleista jää talveksi Suomeen. Harmaahaikarat ovat tuttu näky lahdella koko jäättömän ajan.

Pitkospuut, Friskalanlahti

Lintutornilta ei tosiaankaan pääse jatkamaan eteenpäin, joten on aika laskeutua portaat ja palata takaisin. Ajoitus osuu nappiin, lähtiessäni paikalle saapuu pari henkilöä. He saavat nyt tornin itselleen.

Teen pienen pistokeikan hiekkatien varrelta metsäpolulle. Maisema ja luonto muuttuu hetkessä. Lehtipuita, sammalmättäitä, kuusia, rehevää aluskasvillisuutta, isoja saniaisia…

Muistelen jostain lukeneeni että luonnonsuojelualueelle pääsisi toistakin reittiä. Kun pyöräilysää on mitä parhain, kurvaan Kakskerrantieltä Kaistarniementielle. Alan hahmottaa alueen mittasuhteet. Lintutornin seutu oli ikään kuin oma pieni maailmansa. Nyt maisema avartuu ja sen valtaa laaja rantaniittyalue. Ja taitaa kaukana niityllä näkyä niitä laiduntavia maisemanhoitajiakin.

Luonnonsuojelualueen kyltin kohdalta lähtee kapea polku, joka johdattaa asuintalojen sivuitse umpikujaan. Tajuan olevani yksityisalueella, kuvaan äkkiä laiturintapaiselta kaislikkoista lahdenpoukamaa ja palaan samoja jälkiä takaisin. Kaiketi Friskalanlahti on ympäriinsä aidoitettu.

Vihreyttä, Friskalanlahti

Pidän vielä juomatauon niityn ja lehtometsän tuntumassa. Kauempana näkyy pieniä vesialueita tai kosteikkoja, ympärillä kaikki vihreän sävyt.

Rauhoitettu Friskalanlahden luonnonsuojelualue rauhoitti, tarjosi elämyksiä aisteille ja opetti luonnosta. Kohteena se on helposti saavutettava ja helppokulkuinen. Ja varmasti upea luontoelämys kaikkina vuodenaikoina. Omiin suunnitelmiin jäi ainakin paluu lintujen syysmuuton ja alkavan ruskan merkeissä.

Friskalanlahti | Turku.fi

Teksti ja kuvat: Päivi Säiniö (1.7.2023)